Yksi alkavan talven merkki on merialueiden päälle syntyvät lumikuuronauhat. Nämä kuuronauhat mutkittelevat merialueilla niiden pituussuunnassa tuoden aika ajoin sakeitakin lumikuuroja rannikolle ja sen välittömään läheisyyteen. Ilmiötä kutsutaan yleisesti järviefektiksi, mutta rakkaalla lapsella on monta nimeä, kuten lumimato, lumikäärme, Suomenlahden lumitykki ja Pietarin lumitykki. Viimeinen nimitys viittaa tilanteeseen, jossa itätuuli synnyttää Pietarin edustalta alkavan lumikuurojonon, joka yltää aina Suomen rannikolle asti.
Järviefekti
Järviefekti syntyy tyypillisesti alkutalvesta, kun kylmää ilmaa virtaa avoimien vesistöjen ylle. Lämmin vedenpinta lämmittää ja kostuttaa veden yläpuolista kylmää ilmamassaa saaden sen nousemaan ylöspäin. Nouseva ilma taas synnyttää kumpupilviä, jotka nopeasti kasvavat lumikuuropilviksi. Järviefekti on hyvin herkkä tuulen suunnalle, koska se tarvitsee pitkän pyyhkäisymatkan vesistön yllä, jotta kuuropilvellä on aikaa muodostua. Suomen rannikolla järviefektin syntymiselle on otolliset olosuhteet, kun Suomenlahdella tuulee idästä tai kaakosta ja Pohjanlahdella lounaasta.
Ensilumi etelään
Ensimmäiset järviefektin synnyttämät lumikuuronauhat muodostuivat Suomenlahdelle keskiviikkona 2.11.2016 tuoden muutaman sentin paksuisen ensilumen etelärannikolle. Vielä on kuitenkin muistissa viime talvikautena 8.1.2016 sataneet ennätyslumisateet. Tällöin Merikarviassa satoi järviefektin synnyttämän lumikuurojonon kohdalla vuorokauden aikana 73 cm.
Vesistöjen aikaansaamia lumikuurojonoja 6.11.2016.
Otsikon kuva: Ivan Malkin https://www.flickr.com/photos/newjon/8219164607/
Nyt on varmaan lipsahtanut väärä vuosi tuonne ennätyslumisateeseen.
Lokakuun katsausta odotellen 🙂
Anne
Hei,
Vuosi oli oikein, mutta kuukaudessa yksi 1 liikaa. Kiitos huomiosta!