Helleaallot ovat viime vuosina hallinneet Euroopan sääuutisia. Vaikka vuoden 2023 kesä ei ollut Euroopassa aivan yhtä lämmin kuin edellinen kesä, oli se jälleen selvästi lämpimämpi kuin yksikään 1900-luvun kesistä.
Vuonna 2023 kesän keskilämpötila oli Euroopassa noin 0,8 °C jakson 1991–2020 keskiarvoa korkeampi. Kesä oli puolisen astetta edellistä, vuoden 2022 ennätyksellisen lämmintä kesää viileämpi, mutta kuitenkin tilastoidun historian viidenneksi lämpimin Euroopassa, ollen vain niukasti vuosien 2003, 2018 ja 2021 kesiä viileämpi.
Ilmastomallisimulaatioiden tulosten mukaan yhtä lämmin kesä olisi ollut lähes mahdoton ilman ilmastonmuutoksen vaikutusta (kuva 1). Toisaalta ilmaston viimeaikaista nopeaa lämpenemistä havainnollistaa se, että mennyt kesä oli mallitulosten mukaan lämpöoloiltaan nykyilmastolle varsin tyypillinen. Kuluvan vuosisadan lopulla näin ”viileiden” kesien ennustetaan olevan jo hyvin harvinaisia, mikäli kasvihuonekaasujen maailmanlaajuiset päästöt eivät käänny nopeasti laskuun.
Kesällä 2023 Euroopassa oli kesäkuussa erityisen lämmintä Britteinsaarilla sekä mantereen länsi- ja luoteisosissa. Irlannissa, Isossa-Britanniassa, Belgiassa ja Alankomaissa kesäkuu oli tilastoidun säähavaintohistorian lämpimin. Heinäkuussa Pohjois-Euroopassa oli hieman tavanomaista viileämpää, mutta Välimeren alueen ympäristössä hyvin lämmintä. Italiassa ja Kreikassa mitattiin jopa yli 45 asteen lämpötiloja. Elokuussa helteet jatkuivat Etelä- ja Itä-Euroopassa. Esimerkiksi Milanossa vuorokauden ylimpien lämpötilojen keskiarvo elokuussa, noin 33 °C, oli vuoteen 1763 ulottuvan havaintohistorian korkein. Afrikan puolella Marokossa puolestaan mitattiin elokuussa ensimmäistä kertaa yli 50 asteen lämpötila. Marokon uusi lämpöennätys on Inezganen lentoasemalla Agadirissa 11.8. mitattu 50,4 °C.
Ilmaston lämpeneminen voimistaa helleaaltoja
Ilmaston lämpenemisen vaikutusta Euroopan helleaaltojen voimakkuuteen selvitettiin Ilmatieteen laitoksella tehdyssä tutkimuksessa, joka perustui 25 maailmanlaajuisella ilmastomallilla tehtyihin 60 eri ilmastosimulaatioon. Tutkimuksessa hellepäiviksi määriteltiin sellaiset päivät, jolloin vuorokauden keskilämpötila oli korkeampi kuin keskimäärin joka kymmenentenä kesäpäivänä 1900-luvun lopun ilmastossa (kesä-elokuun vuorokauden keskilämpötilojen 90. prosenttipiste). Hellepäivälle asetettiin siis korkeampi kynnyslämpötila lämpimässä Etelä-Euroopassa kuin viileässä Pohjolassa. Hellejaksoiksi puolestaan luokiteltiin jaksot, jolloin hellepäivän kynnyslämpötila ylittyi vähintään kolmena päivänä peräkkäin.
Mikäli maapallon keskilämpötila kohoaa kahdella asteella teollistumista edeltävän ajan tasosta, tutkimuksen tulosten mukaan hellejaksopäivien lukumäärä kasvaa Pohjois-Euroopassa yli kolminkertaiseksi ja Etelä-Euroopassa jopa kuusinkertaiseksi 1900-luvun lopun tasoon verrattuna. Vastaavasti 1900-luvun lopun ilmastossa kerran sadassa vuodessa esiintyneitä erittäin kuumia hellejaksoja koettaisiin Pohjois-Euroopassa tällöin arviolta kerran noin kuudessa vuodessa ja Etelä-Euroopassa jopa useammin kuin joka toinen vuosi.
Yhtenä syynä hellejaksojen suuremmalle voimistumiselle Etelä-Euroopassa on se, että toisin kuin talvella, kesällä keskilämpötilan ennustetaan kohoavan enemmän Etelä- kuin Pohjois-Euroopassa. Asiaan vaikuttaa myös se, että Pohjois-Euroopassa kuumuus keskittyy voimakkaasti keskikesään, kun taas Välimeren seudulla hellejaksoja esiintyy pitkin kesää, ja vielä syyskuussa voi olla lähes yhtä lämmintä kuin keskikesällä, joten aikaikkuna ankarien helleaaltojen esiintymiselle on pidempi. Myös lämpötilan vaihtelut päivästä toiseen ovat Euroopan eteläosassa pienempiä kuin pohjoisessa, jonka seurauksena hellepäivälle asetettu kynnyslämpötila ei poikkea keskilämpötilasta yhtä paljoa.
Varsinkin Etelä-Euroopassa entistä pidemmät ja kuumemmat hellejaksot rasittavat ihmisten terveyttä ja aiheuttavat ongelmia muun muassa maataloudessa ja energiantuotannossa. Hellejaksot ankaroituvat kuitenkin sitä vähemmän, mitä nopeammin maapallon keskilämpötilan nousu saadaan hidastumaan tai mieluiten pysähtymään.
Lisätietoja: Kimmo Ruosteenojan ja Kirsti Jylhän tutkimusartikkeli Average and extreme heatwaves in Europe at 0.5–2.0 °C global warming levels in CMIP6 model simulations on vapaasti luettavissa Climate Dynamics -tiedelehdessä (linkki avautuu uuteen välilehteen).
Teksti: Ilari Lehtinen ja Mika Rantanen
Kuva: Adobe Stock
Julkaisun viitetiedot:
Lehtonen, I., & Rantanen, M., 2023: Euroopan kesät kuumenevat. Ilmastokatsaus, 25(8), 8–10, https://doi.org/10.35614/ISSN-2341-6408-IK-2023-08-02
