Ilmastonmuutos lisää kaarnakuoriaisten aiheuttamia puustokuolemia ja heikentää metsiemme terveydentilaa. Pelätyimmän lajin, kirjanpainajan, tuhot ovat edenneet tuulituhojen ja kohoavan lämpötilan vuoksi.
Kirjanpainajan laajenevat joukkoesiintymät lisäävät kuusien kuolleisuutta ja tuottavat taloudellisia tappioita metsänomistajille. Tappiot Suomessa ovat noin 5–12 miljoonaa euroa vuosittain, riippuen joukkoesiintymän vaiheesta, sijainnista ja laajuudesta. Ruotsissa viimeisten neljän vuoden tuhojen seurauksena on menetetty 32 miljoonaa kuutiometriä puuta, joka vastaa 1,35 miljardin euron taloudellisia tappioita.
Etelä- ja Kaakkois-Suomessa kirjanpainaja on hälyttävästi runsastunut viimeisten 12 vuoden aikana, ja lajin joukkoesiintymiä tavataan varttuneissa kuusikoissa yhä pohjoisempana. Normaalisti kirjanpainaja viihtyy vain tuulenkaadoilla ja heikentyneissä kuusissa, mutta suotuisat olosuhteet saavat populaation runsastumaan moninkertaisesti ja iskeytymään joukoittain myös täysin terveisiin kuusiin. Iskeymäaukot paljastuvat niistä vuotavan pihkan avulla jo alkukesällä (kuva 1), jolloin puu puolustautuu kaarnaan kaivautuvia kuoriaisia vastaan tuottamalla pihkaa. Kaarna ja nila vaurioituvat emokäytävien ja nilassa ruokailevien toukkien takia (kuva 2). Kuusen latvuksen oireet, kuten neulasten värimuutos ja harsuuntuneisuus (kuva 3) erottuvat elokuussa, koska kaarnakuoriaiset ja niiden kuljettamien sieniosakkaiden rihmastot vähentävät ja tukkivat elävää, vettä juurista latvukseen kuljettavaa solukkoa. Terve kuusi voi kuivua ja kuolla yhden kesän aikana, jonka jälkeen tuholaisen seuraava sukupolvi siirtyy läheisiin puihin. Kirjanpainajatuhojen runsastumisen takia metsätalouden sopeuttaminen ja hallintajärjestelmien kehittäminen on kiireellistä.
Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa MONITUHO-hankkeessa (Puun ja kuoren välissä – varautuminen ilmastonmuutoksen moninkertaistamiin kirjanpainajatuhoihin) kehitettiin Suomen oloihin soveltuvaa kirjanpainajatuhojen hallintajärjestelmää sekä riskin muutosten malleja palvelemaan metsänomistajien ja kansalaisten tarpeita. Kehitystyön kautta integroitiin tuholaishallinta ja metsätaloudelliset ratkaisut tulevaisuuden ilmastoa huomioiviksi. Itä-Suomen yliopiston johtamaan hankkeeseen osallistuivat myös Ilmatieteen laitos, Maanmittauslaitoksen paikkatietokeskus, Suomen metsäkeskus ja Luonnonvarakeskus.
Sään ja ilmaston vaikutus kirjanpainajan tuhoriskiin
Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan kasvukaudet ovat selvästi lämmenneet 1950-luvun jälkeen. Pohjois-Euroopassa kasvukaudet ovat varhaistuneet keskimäärin 15 päivällä, pidentyneet 23 päivällä ja kasvukauden tehoisa lämpösumma on kasvanut 287 astepäivällä. Yleistyneet kuivuusjaksot heikentävät kuusen pihkapuolustusta ja siten vastustuskykyä erilaisille tuholaisille. Kohoava lämpötila ja kuivuus edistävät kaarnakuoriaisten lisääntymistä, elossa säilymistä ja vuotuisen toisen sukupolven kehittymistä. Kriittinen kynnysarvo kesän toiselle sukupolvelle on 1500 astepäivää, mikä on jo havaittu useana vuonna.
Pidentynyt kasvukausi myös lyhentää roudan esiintymisen aikaa. Routa sitoo puiden juuret tiukemmin maahan, jolloin tuulituhojen vaikutus on lievempi. Kuusen juuristo on pinnanmyötäinen ja samalla alttiimpi sulan maan aikaisille voimakkaille tuulille. Tuulituhot kuusivaltaisissa metsissä tarjoavat runsaan lisääntymiskohteen kirjanpainajalle ja muille haitallisille kaarnakuoriaislajeille. Lisääntyvien tuulituhojen, kuivuuskausien ja kohoavan tehoisan lämpösumman vuoksi kirjanpainajan aiheuttamien metsätuhojen ennustetaan entisestään runsastuvan tulevina vuosina.
Suunta kohti parempaa metsien terveydentilaa
Kuusien runko- ja latvusoireiden pohjalta kehitetyn vaurioindeksin avulla luotiin dynaaminen metsikkökohtainen riskiluokitus. Suojelualueilla vaurioindeksi saavutti korkeampia arvoja kuin talousmetsissä, mistä tuulenkaadot oli kuljetettu pois rajuilman jälkeen ja tehty torjuntahakkuita havaituille tuhopesäkkeille. Kehitetyn pienilmastomallinnuksen avulla tuotettiin alueellisesti erittäin tarkkaa paikkatietoa lämpötilaoloista kirjanpainajariskin mallintamista varten. Maastoaineiston ja korkean resoluution ilmastomallien perusteella laadittiin kirjanpainajan levinneisyys- ja riskimalleja sekä kaukokartoituksen, kuten Sentinel-2 satelliittiaineistojen ja drooniaineistojen avulla metsänterveyden karttoja. Riskikarttojen tuottamiseen sovellettiin myös koneoppimista, mikä mahdollistaa mallien laajennukset ja tuhokohteiden automaattisen tulkinnan.
Alueellisesti kattavat ja tarkat kasvukausiaineistot tarjoavat uusia mahdollisuuksia parantaa tarvittavia riski-, metsänkasvu- ja lajilevinneisyysmalleja. Aineistot mahdollistavat entistä tehokkaampien ilmastonmuutoksen sopeutumis- ja hillintätoimien suunnittelun kirjanpainajatuhoille. Suomeen tulisikin kehittää pysyvä järjestelmä, joka mahdollistaa ennakoinnin ja kestävän reagoinnin kirjanpainajatuhojen hallintaan. Metsänomistajien tuhokoulutusta ja metsänhoidon ilmastokestäviä vaihtoehtoja, kuten sekapuustoisuutta tai kiertoajan lyhentämistä riskikohteilla, tulisi myös tarjota aktiivisesti metsänomistajille.
Teksti ja kuvat: Päivi Lyytikäinen-Saarenmaa, metsäentomologian dosentti, senioritutkija, Metsätieteiden osasto, Itä-Suomen yliopisto
Julkaisun viitetiedot:
Lyytikäinen-Saarenmaa, P., 2023: Metsien terveys uhattuna – kirjanpainaja kuusien tappajana. Ilmastokatsaus, 25(6), 8–10, https://doi.org/10.35614/ISSN-2341-6408-IK-2023-06-02
