Yhdistyneet kansakunnat (YK) on julistanut tämän vuosikymmenen mertentutkimuksen vuosikymmeneksi. Tutkimuksen tavoitteena on löytää uusia keinoja merten tilan parantamiseen ja kestävään käyttöön.
Merten tilan huonontuminen näkyy kaikkialla. Olkoon kyse vaikka korppoolaisesta mökinomistajasta, senegalilaisista kalastajista tai Australian Ison valliriutan sukeltajista, niin kaikki meren antimia nauttivat ihmiset ovat hyvin huolissaan merissä tapahtuneista muutoksista. Meri on meille kaikille tärkeä. Noin 40 % maapallon ihmisistä asuu merten läheisyydessä. Suomen sisämaan asukkaatkin ovat riippuvaisia meristä, sillä tuontikalan osuus kotimaisesta kalankulutuksesta on nykyisin yli 80 %.
Merten vuosikymmenen visio on “the science we need for the ocean we want”. Tämä tarkoittaa, että tutkimuksen avulla voimme samanaikaisesti parantaa merten tilaa ja hyödyntää merten resursseja. Vuosikymmenen tavoitteina on vähentää meriin tulevaa kuormitusta, saavuttaa merten hyvä ekologinen tila, hyödyntää merten luonnonvaroja ainoastaan kestävän käytön periaatteen mukaisesti, kehittää merten olosuhteiden ennustettavuutta, turvata yhteiskuntaa merivahingoilta, tarjota meritieto vapaasti kaikkien käytettäväksi ja lisätä ihmisten tietoisuutta meristä.
Merten vuosikymmenen tavoitteina on vähentää meriin tulevaa kuormitusta, saavuttaa merten hyvä ekologinen tila, hyödyntää merten luonnonvaroja ainoastaan kestävän käytön periaatteen mukaisesti, kehittää merten olosuhteiden ennustettavuutta, turvata yhteiskuntaa merivahingoilta, tarjota meritieto vapaasti kaikkien käytettäväksi ja lisätä ihmisten tietoisuutta meristä.
Ilmastonmuutoksen eteneminen näkyy myös merissä. Suurin osa kasvihuonekaasujen aiheuttamasta maapallon lisälämmityksestä on sitoutunut meriin. Tämän seurauksena merten lämpöaallot ovat yleistyneet, jääpeite on ohentunut ja kutistunut, merenpinta on kohonnut ja rannikkotulvat ovat yleistyneet. Fysikaalisten olosuhteiden muutoksien seurauksena merten ekosysteemit ovat myös muutostilassa. Meret eivät kuitenkaan ole vielä uuden ilmakehän tilan kanssa tasapainossa vaan merissä havaittu kehityskulku tulee jatkumaan vielä satoja vuosia vaikka Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet pystyttäisiin saavuttamaan.
Meriympäristön muutokset vaativat sopeutumistoimenpiteitä. Näitä varten tarvitaan tietysti tietoa siitä miten meriolosuhteet ja meriekosysteemi tulevat muuttumaan seuraavien vuosikymmenien tai vuosisatojen aikana. Tieto keskimääräisestä muutoksesta ei riitä. Sopeutumistoimenpiteitä varten pitää myös olla käsitys merellisten ääri-ilmiöiden esiintyvyydestä tulevaisuudessa. Se miten ääri-ilmiöt ja merten biogeokemialliset prosessit ja eliöstö tulevat muuttumaan ovatkin merentutkijoiden tehtävälistan kärjessä.
Merillä on myös merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. EU:n vihreän kehityksen ”Green Deal” –ohjelma korostaa merituulivoiman mittavaa lisäämistä. Ulkomerelle sijoitettujen merituulipuistojen koko on viimeisien vuosien aikana kasvanut merkittävästi. Suurimmissa on yli 100 tuulivoimalaa ja niiden nimellisteho lähentelee jo pienen ydinvoimalan tehoa. Euroopassa merituulivoimaloiden rakentaminen on keskittynyt Pohjanmerelle ja eteläiselle Itämerelle. Pohjanlahti on myös tunnistettu merkittäväksi tuulivoiman tuotantoalueeksi. Tilasta Pohjanlahdella ei ole puutetta, mutta tuulipuistot pitää tehdä vain sellaisille alueille, joissa ne eivät tule aiheuttamaan pitkäaikaisia muutoksia meriympäristöön. Sitä varten tarvitaan tarkempaa ja kattavaa meritietoa sekä ymmärrystä meren prosesseista.
Meriliikenteen päästöjen vähentäminen on toinen asia, jota tutkimus voi edistää. Vähäpäästöisten laivojen kehittämisen lisäksi meriliikenteen reittien optimointi vähentää polttoainekuluja. Kattavampi merten havaintoverkosto ja tarkemmat ennustemallit edistäisivät tämän alan kehitystä sekä lisäisivät meriliikenteen turvallisuutta. Suomalaisilla toimijoilla on merijään erityisosaamista, jota erityisesti kaivataan, kun meriliikenne Jäämerellä on kasvamassa.
Kolmas merellinen ilmastomuutoksen hillintäkeino on lisätä meriin luontaisesti sitoutuvan hiilen määrää. Tässä matalien rannikkoalueiden kasvit ovat oleellisessa roolissa. Mangrovesuoalueet ovat näistä globaalisti merkittävimmät hiilen sitojat, mutta myös Itämeren pohjakasvit toimivat hiilen nieluina.
YK:n merentutkimuksen vuosikymmenen teemat ovat Ilmatieteen laitoksen merentutkimuksen ytimessä. Seuraavan kymmenen vuoden aikana Ilmatieteen laitos tulee jatkamaan automaattisten havaintolaitteiden kehittämistä merten tilan seurannassa osana kansallista FINMARI toimintaa. Menestyksellistä Argo- ja glider-havaintotoimintaa tullaan laajentamaan sekä Itämerellä että Arktikassa. Itämeren ennustemallien kehittämiseen tullaan panostamaan, jotta meriennusteiden tarkkuus ja ääri-ilmiöiden ennustettavuus paranisi. Merien ilmastonmuutoksen tutkimuksen keskiössä on tiedon tuottaminen suomalaisille toimijoille ja kattavien ns. “earth-system” -mallien kehittäminen, jossa merentutkimuksen painopiste on polaarialueiden muutoksien ymmärtämisessä ja tulevaisuuden kehityskulkujen arvioinnissa. Näitä kaikkia asioita Ilmatieteen laitos tekee laajassa kansallisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä.
Lisätietoja: https://www.oceandecade.org/
Teksti: Jari Haapala
Kuva: Adobe Stock
Lähdeviite
DOI: 10.35614/ISSN-2341-6408-IK-2021-01-02
