Vuoden 2020 Jäämeren kesäkauden jään laajuus oli vuodesta 1979 alkavan mittaushistorian toiseksi pienin ja jään tilavuus oli vuosikymmenen pienin.
Pohjoisen Jäämeren kattavat jäähavainnot perustuvat satelliittimittauksiin, jotka alkavat vuodesta 1979. Havainnoista voidaan laskea jääpeitteisten merialueiden laajuus tai toisin sanoen jääkentän laajuus. Jääkentän laajuuteen huomioidaan ainoastaan ne hilapisteet, joissa jään osuus satelliitin kuvapikselin pinta-alasta on yli 15 %.
Vuoteen 2006 asti syyskuun merijään laajuus vaihteli 5,6–8,0 miljoonan neliökilometrin välillä. Viimeisten 15 vuoden aikana suurin jään laajuus on syyskuussa ollut 5,9 miljoonaa neliökilometriä ja pienin 3,7 miljoonaa neliökilometriä (kuva 1). Vuonna 2020 jään laajuus oli mittaushistorian toiseksi pienin, 3,9 miljoonaa neliökilometriä. Jään laajuuden pienenemisen lisäksi myös jään paksuus on ohentunut. Samalla monivuotisen jään määrä on vähentynyt ja merijääkenttä pääsee liikkumaan aiempaa nopeammin.
Merijään muutoksia ilmentää parhaiten jääpeitteen tilavuuden muutos. Tämän suureen määrittämiseksi pitää tietää jään laajuuden lisäksi jään paksuus, jota on mitattu satelliiteilla vasta vuodesta 2010 alkaen. Kuvassa 2 on esitetty jääkentän kokonaistilavuuden kehitys vuonna 2020. Verrattuna kaikkiin aiempiin vuosiin, jään määrä oli lähes kaikkina ajankohtina vuosikymmenen pienin. Koska satelliittimittaukset eivät tuota luotettavaa tietoa sulavan jään paksuudesta, kuvaajaan on jätetty merkitsemättä tilavuudet huhtikuun ja lokakuun välillä. Arktisen merijään määrä vaihtelee vuoden aikana paljon ja vähäisimmillään se on syksyllä. Lokakuussa 2020 merijää peitti tavanomaista pienempää aluetta ja merijää oli monin paikoin myös ohuempaa kuin keskimäärin edellisen vuosikymmenen aikana (kuva 3).
Kuva: Adobe Stock
