Suomen Aboa-tutkimusasema perustettiin Etelämantereelle 30 vuotta sitten. Asema otettiin käyttöön 4.2.1989 ja pitkäjänteinen polaaritutkimus asemalla jatkuu edelleen. Aboa sijaitsee Vestfjellan vuoristossa Kuningatar Maudin maalla, noin 130 km päässä rannikolta.
Aboa on perustettu tuottamaan korkeatasoista tieteellistä tutkimustietoa Etelämantereelta. Suomen Akatemia on vuodesta 1998 lähtien rahoittanut Etelämanner-tutkimusta usean vuoden jaksoissa. Suomen Etelämanner-tutkimusohjelma, FINNARP, on järjestänyt 30 vuoden aikana 27 tutkimusmatkaa Aboalle. Ruotsin Wasa-tutkimusasema sijaitsee Aboan välittömässä läheisyydessä ja tutkimusasemat tekevät yhteistyötä sekä logistiikassa että tutkimuksessa.
Aboalla on mitattu pitkiä aikasarjoja sääolosuhteista, lumipeitteestä, painovoiman muutoksista ja seismisyydestä. Etelämantereen kesien aikana retkikunnat ovat toteuttaneet myös lukuisia muita mittauskampanjoita. Mittauksia hyödynnetään tutkimuksissa, jotka liittyvät ilmatieteisiin, geologiaan ja geofysiikkaan sekä mm. meri- ja rakennetekniikkaan ja merentutkimuksen eri aloihin. Suurimman osan vuodesta automaattiset mittalaitteet tekevät itsenäisesti mittauksia Etelämantereella tuuli- ja aurinkoenergian sekä dieselgeneraattorin voimalla.
Etelämantereen kesän aikana tavallisesti noin 10-päinen retkikunta matkaa asemalle huoltamaan ja asentamaan uusia mittalaitteita, tallentamaan tiedostoja sekä tekemään kenttätöitä. Eteläisen pallonpuoliskon kesä ajoittuu joulu-helmikuulle, joten kenttätöihin lähdetään Suomen sydäntalven ajaksi.
Yksi Etelämantereella meneillään olevista tutkimusprojekteista toimintakaudella 2017–2020 on Ilmatieteen laitoksen luotsaama projekti ”Etelämantereen meteorologia ja lumitutkimus”. Meteorologiset olosuhteet Etelämantereella ovat vahvasti kytköksissä lumipeitteeseen, mutta niihin liittyvät fysikaaliset prosessit ovat nykyisellään huonosti tunnettuja ja mallinnettuja. Projektin päätavoitteena on lisätä tietämystä Etelämantereen lumen ominaisuuksista, auringonsäteilyn heijastumisesta lumen pinnasta, ilman ja lumen välisestä lämmönvaihdosta, ilmakehän dynamiikasta, sekä lämmön ja kosteuden kulkeutumisesta merialueilta Etelämantereelle. Uuden tiedon avulla kehitetään sää- ja ilmastomalleja eteenpäin.
Sääolosuhteet haastavat tutkijat Etelämantereella
Etelämantereen sääolosuhteet ovat ankarat, sillä manner on maailman tuulisin ja kylmin paikka. Kylmin Etelämantereella mitattu lämpötila on -89,2 astetta, joka kirjattiin Vostok-tutkimusasemalla vuonna 1983. Talven karujen sääolosuhteiden ja pimeyden vuoksi kenttätyöt ajoitetaan Etelämantereen kesälle, jolloin lämpötila pysyttelee tutkimusasemalla n. 0–25 pakkasasteessa. Tänä aikana lämpötilat pysyttelevät päivisin yleensä maltillisissa pakkaslukemissa, mutta kylmyyden tuntua lisää erityisesti tuulen tai sumun yhteisvaikutus pakkasen kanssa. Toisinaan voimakkaat tuulet keskeyttävät kenttätyöt, sillä näkyvyys häviää myrskyissä lähes täysin ja ulkona työskentely muuttuu vaaralliseksi. Edellisellä retkellä hurjin asemalla mitattu keskituuli oli lähes 40 m/s. Hirmumyrskytuulia esiintyykin asemalla vuosittain.
Vaikeissa olosuhteissa selviäminen edellyttää huolellista suunnitelmallisuutta ja varautumista. FINNARP-operaatioiden päällikkö Mika Kalakoski kertoo, kuinka selvitä kenttätöistä Etelämantereella, jossa kylmyys, lumimyrskyt ja voimakas UV-säteily kuuluvat alueen ominaispiirteisiin. ”Kenttätöiden onnistumisen kannalta on tärkeää, että kaikki on jo Suomessa ennen lähtöä suunniteltu hyvin, sillä ulkona tuulessa ja kylmässä kaikki suunnittelematon toiminta on hankalaa. Varusteiden ja työskentelytavan toimivuus on testattava etukäteen huolellisesti”, Kalakoski toteaa. Retkikunta pitää myös erikseen 3–4 päivän valmistautumisleirin työn suunnittelua, retkikuntaan tutustumista ja psykologin valmennusta varten. Valmistautumiseen kuuluu myös laaja terveystarkastus, johon sisältyy mm. lääkärin tarkastus laboratoriokokeineen, hammastarkastus ja psykologin haastattelu.
Etelämantereella on myös muistettava suojautua voimakkaalta UV-säteilyltä. Suojaava otsonikerros on Etelämantereella muuta maapalloa reilusti ohuempi, vaikka heikentynyt otsonikerros onkin alkanut näyttää viime aikoina toipumisen merkkejä. Ohuen otsonikerroksen lisäksi lumen ja jään korkea albedo, eli heijastavuus, lisää haitallisen UV-säteilyn pääsyä iholle. Ulkona ollessa onkin syytä käyttää aina aurinkovoidetta ja suojaavia aurinkolaseja – myös pilvisellä säällä.
Tämän vuoden FINNARP-retkikuntaan kuului retkikunnan johtaja, FINNARP-operaatioiden päällikkö, lääkäri, mekaanikko, telakuorma-autojen tekninen asiantuntija, emäntä, toimittaja sekä kolme Ilmatieteen laitoksen tutkijaa, eli yhteensä 10 henkeä.
Teksti: Hadassa Hovestadt, Sari Matilainen ja Ilari Lehtonen
Kuva: Timo Vihma
