Uusimmat ilmastomallit ennustavat, että lumen määrä vähenee ja lumipeitteinen aika lyhenee Suomessa kuluvalla vuosisadalla. Muutokset ovat suurempia Etelä- kuin Pohjois-Suomessa.
Ilmatieteen laitoksella tutkittiin Suomen lumiolojen muutosta vuoteen 2100 mennessä hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) kuudennessa arviointiraportissa käytettyjen ilmastomallien perusteella. Tutkimuksessa tarkasteltiin, mitä mallit kertovat toisaalta talven suurimman lumimäärän kehityksestä, toisaalta yhtäjaksoisen lumen peittämän ajan pituuden muutoksesta. Lumimäärällä tarkoitetaan tässä lumen vesiarvoa, eli sitä, kuinka monta millimetriä vettä lumikerroksesta saataisiin, jos se sulatettaisiin. Lumensyvyys on suoraan verrannollinen vesiarvoon, mutta se riippuu myös lumen tiheydestä.
Suurimmat lumimäärät pienenevät ja lumipeiteaika lyhenee
Talven suurin lumimäärä vähenee sekä Etelä- että Pohjois-Suomessa kaikkien neljän tarkastellun päästöskenaarion mukaan (kuva 1). Skenaario SSP245 vastaa ehkä parasta arvausta sille, mihin nykymenolla päädytään. Sen mukaan maapallon keskilämpötila olisi vuosisadan lopulla noin 2,7 °C esiteollista aikaa korkeampi. Skenaariossa SSP126 kasvihuonekaasujen päästöt vähenevät nopeasti, kun taas pessimistisimmissä skenaarioissa SSP370 ja SSP585 päästöt päinvastoin jatkavat kasvuaan. Globaali lämpeneminen vuosisadan loppuun mennessä on näissä skenaarioissa noin 1,8 °C, 3,6 °C ja 4,4 °C. Odotetusti lumi vähenee eniten skenaarioissa, joissa ilmasto lämpenee voimakkaimmin. Väheneminen on myös selvästi voimakkaampaa Etelä-Suomessa (esim. SSP245-skenaariossa vuosisadan loppuun mennessä lähes 40 % kauteen 1991–2020 verrattuna) kuin Lapissa (n. 15 %). Pienempi muutos Lapissa selittyy sillä, että ilmaston lämmetessäkin talvisateet tulevat siellä pääosin lumena ja lunta sulattavat suojasäät pysyvät keskitalvella verraten harvinaisina. On jopa mahdollista, että tunturialueilla sateiden lisääntyminen lisäisi hieman lumen määrää.
Ilmaston lämmetessä lumipeitteinen aika myös lyhenee (kuvan 1 alempi rivi): lumen tulo viivästyy syksyllä ja lumen sulanta aikaistuu keväällä siten, että molemmat siirtyvät suunnilleen yhtä paljon. Muutos on suurempi Etelä-Suomessa kuin Lapissa. Esimerkiksi SSP245-skenaariossa talven pysyvän lumipeitteen kesto lyhenee etelässä vuosisadan loppuun mennessä noin puolitoista kuukautta jaksoon 1991–2020 verrattuna, Lapissa vajaan kuukauden. Paljon riippuu kuitenkin siitä, miten kasvihuonekaasujen päästöt kehittyvät. Pahimmassa skenaariossa (SSP585) lumipeitekausi kutistuu etelässä melkein kolmella kuukaudella, mutta optimistisimmassa SSP126-skenaariossa vain vajaat 20 päivää vuosiin 1991–2020 verrattuna. Nykyaikaan (vuosi 2025) verrattuna ero jää SSP126-skenaariossa pieneksi.
Samalla kun talven pisin yhtenäinen lumijakso lyhenee, sitä edeltävät tai seuraavat lyhyet lumijaksot lisääntyvät Etelä- ja Keski-Suomessa. Lumitalvet siis muuttuvat entistä rikkonaisemmiksi. Sen sijaan Lapissa lumipeitekausi pysyy ilmaston lämmetessäkin varsin yhtenäisenä, lyhenemisestään huolimatta.
Tulevaisuuden ennustaminen on epävarmaa
Tulevaisuuden muutoksiin liittyy merkittävää epävarmuutta muutenkin kuin päästöskenaarion osalta. Tätä havainnollistaa kuvassa 1 esitetty tulosten 5–95 % epävarmuushaarukka SSP245-skenaariolle. Epävarmuus liittyy osaltaan ilmastomallien eroihin, osaltaan siihen, että ilmaston luonnollista vaihtelua ei ole teoriassakaan mahdollista ennustaa tarkasti pitkällä aikavälillä. Suomen oloissa yksi keskeinen tekijä on Pohjois-Atlantin värähtelyyn (North Atlantic Oscillation; NAO) liittyvät ilmavirtausten muutokset. Talvi 2019–2020 tarjoaa oivan esimerkin. NAO:n positiiviseen vaiheeseen liittyen länsituulet olivat tavallista voimakkaampia, tuoden Lappiin runsaita lumisateita. Paikoin mitattiin ennätyksellisiä lumensyvyyksiä. Samalla Etelä-Suomessa oli hyvin lauhaa. Helsingin Kaisaniemessä talven suurin lumensyvyys oli vaivaiset 3 cm. Vuodet eivätkä varsinkaan talvet ole veljeksiä. Lumiolot vaihtelevat Suomessa jatkossakin paljon vuodesta toiseen. Runsaslumisia talvia esiintynee Etelä-Suomea myöten vielä kuluvan vuosisadan lopullakin, mutta ne käyvät ilmaston lämmetessä entistä harvinaisemmiksi.
Lisätietoja: Englanninkielinen tutkimusartikkeli Future Snow Scenarios for Northern Europe Based on Coupled Model Intercomparison Project Phase 6 Data on vapaasti luettavissa International Journal of Climatology -tiedelehdessä.
Teksti: Petri Räisänen ja Anna Luomaranta
Kuva: Hada Ajosenpää
Julkaisun viitetiedot:
Räisänen P. ja Luomaranta, A., 2025: Miten Suomen lumiolot muuttuvat tällä vuosisadalla?, 27(2), 8–10, https://doi.org/10.35614/ISSN-2341-6408-IK-2025-02-02
