Kesäkuusta elokuuhun ulottuneen kolmen kuukauden jakson keskilämpötila oli Suomessa noin 16,2 astetta. Tämä nostaa kesän 2024 jaetulle ykkössijalle yhdessä kesän 1937 kanssa Suomen säähavaintohistorian lämpimimpänä kesänä.
Kesällä 2024 kaikki kuukaudet olivat koko Suomessa tavanomaista lämpimämpiä. Koko maan yli laskettu keskilämpötila oli pari astetta normaalikauden 1991–2020 keskiarvoa korkeampi, ja kesän kaikkina kuukausina keskilämpötila poikkesi eniten tavanomaisesta Itä- ja Pohjois-Lapissa. Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosissa kesä olikin lähes kaikilla säähavaintoasemilla havaintohistorian lämpimin. Pohjois-Suomessa edellinen ennätyslämmin kesä oli koettu vuonna 1937. Myös maan etelä- ja itäosissa kesä oli enimmäkseen vuoden 1937 kesää hieman lämpimämpi, mutta Länsi-Suomessa vuoden 1937 kesä oli merialueita lukuun ottamatta mennyttä kesää lämpimämpi.
Itä-Suomessa päättynyt kesä oli monin paikoin havaintohistorian toiseksi lämpimin ja Länsi-Suomessakin kymmenen lämpimimmän joukossa viimeisten 50–100 vuoden aikana. Maan etelä- ja keskiosissa havaintohistorian lämpimin kesä koettiin useimmilla paikoilla vuonna 2021, mutta Pohjanmaalla ja muualla länsirannikon läheisyydessä vuoden 2002 kesä ja osassa Itä-Suomea vuoden 1972 kesä oli kaikkein lämpimin. Eräillä havaintoasemilla lämpimin on ollut myös vuosien 1937 tai 2011 kesä.
Kesän aikana ei ollut viileitä sääjaksoja
Pohjois-Lapin erityisen lämpimyyden lisäksi päättyneen kesän säälle leimallista oli tasainen lämpimyys ilman viileitä sääjaksoja. Toisaalta keskikesällä ei ollut erityisen kuumia pitkiä hellejaksojakaan. Lämpötilojen tasaisuudesta kertoo se, että vaikka kesäkuu oli 1900-luvun alusta lukien kahdeksanneksi lämpimin, heinäkuu 17. lämpimin ja elokuu kuudenneksi lämpimin, oli Suomessa jokaisena kuukautena vähemmän hellepäiviä kuin kertaakaan aiemmin, jolloin kyseisen kuukauden maanlaajuinen keskilämpötila on ollut yhtä korkea tai korkeampi. Hellepäiviä oli kesäkuussa yhteensä 14, heinäkuussa 20 ja elokuussa 13. Nämä olivat toki keskimääräistä suurempia hellepäivien lukumääriä, mutta näin lämpimille kuukausille siis ennätysmäisen pieniä. Rannikkoalueita ja Lapin tuntureita lukuun ottamatta kesä-elokuun aikana oli yhteensä 10–25 hellepäivää. Länsi-Suomessa hellepäiviä oli jopa keskimääräistä vähemmän. Sen sijaan Utsjoen Kevolla oli ennätykselliset 24 hellepäivää ja lisäksi yksi hellepäivä jo toukokuussa.
Käsitys kesän helteisyydestä muuttuu, jos mukaan lasketaan toukokuun ja syyskuun alun lukuisat hellepäivät. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla yli puolet vuoden kaikista hellepäivistä osui joko touko- tai syyskuuhun. Nimenomaan touko- ja syyskuun vuodenaikaan nähden ennätykselliset hellejaksot mahdollistivat myös koko vuoden hellepäivien lukumääräennätyksen rikkoutumisen syyskuun alussa.
Kesän laaja-alaisin ja pisin hellejakso koettiin jo touko-kesäkuun vaihteessa, jolloin Heinolassa oli 23.5.–5.6. 14 hellepäivää peräkkäin. Utsjoen Kevolla oli myös 14 hellepäivää 15 päivän jaksossa 14.–28.7. Tämä hellejakso ei kuitenkaan vedä vertoja päälaen Lapissa kesä-heinäkuun 1972 vaihteessa koetulle hellejaksolle, jolloin päivälämpötilat olivat siellä kahden viikon ajan päivittäin 30 asteen tuntumassa. Etelä-Suomessa on puolestaan koettu huomattavasti tämänvuotista tukalampia ja pidempiä hellejaksoja muun muassa vuosina 2010, 2014, 2018 ja 2021.
Sen sijaan viileitä päiviä oli kesän aikana ennätyksellisen vähän. Taulukosta 1 nähdään, että Helsingissä on muina havaintohistorian lämpimimpinä kesinä ollut keskimäärin noin joka kolmantena tai joka neljäntenä vuorokautena ajankohdan keskiarvoa viileämpää, lukuun ottamatta kesää 2002, jolloin viileitä päiviä oli vain 18. Kesällä 2024 viileitä päiviä oli tätäkin vähemmän, kun vain 15 vuorokautena keskilämpötila oli ajankohdan mediaaniarvon alapuolella. Vastaavasti hellepäiviä Helsingissä oli selvästi vähemmän kuin yhtenäkään toisena suunnilleen yhtä lämpimänä kesänä.
Sodankylän mantereisemmassa ilmastossa viileitä päiviä on kaikkina lämpiminäkin kesinä ollut vähintään 30, lukuun ottamatta vuoden 1937 kesää, mutta kesällä 2024 viileitä päiviä oli vain 12, eli puolet siitä kuin yhtenäkään toisena kesänä (taulukko 2). Sodankylässä kesä oli myös tavanomaista helteisempi, mutta myös hellepäivien määrä jäi silti noin puoleen kesän 1937 ennätyksestä. Utsjoen Kevolla, missä kesä oli vielä suhteellisesti lämpimämpi kuin Sodankylässä, oli keskimääräistä viileämpää vain seitsemänä päivänä koko kesän aikana. Myös kaikkien kesäkuukausien alimmat lämpötilat olivat lähellä havaintohistorian ylimpiä arvoja. Esimerkiksi Sodankylässä kesäkuun alin lämpötila oli vuodesta 1908 alkavan havaintohistorian toiseksi korkein, ja sekä heinäkuun että elokuun alin lämpötila oli havaintohistorian korkein.
Ilmaston lämpeneminen ei näykään kesällä pelkästään hellejaksojen voimistumisena ja pidentymisenä, vaan myös viileät säätyypit lämpenevät yhtä lailla, minkä seurauksena näinkin vähähelteinen kesä voi lämmenneessä ilmastossa yltää lämpimimpien kesien listalle. Helsingin viisi lämpimintä kesää on kaikki koettu viimeisten 14 vuoden aikana, kun taas Sodankylässä viimeiset viisi kesää ovat kaikki kymmenen lämpimimmän kesän joukossa yli sadan vuoden ajalta.
Lännessä satoi runsaasti, Pohjois-Lapissa paistoi puolestaan aurinko
Elokuun tapaan myös koko kesän sademäärä oli Länsi-Suomessa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Lapissa enimmäkseen keskimääräistä suurempi, kun taas etelärannikolla, Pohjois-Karjalassa ja Inarijärven ympäristössä oli tavallista vähäsateisempaa. Eräin paikoin Länsi-Suomessa kesä oli jopa yksi havaintohistorian sateisimmista. Kesäkuukausien suurin sademäärä, 388,1 mm, mitattiin Kokemäen Tulkkilassa. Vähiten satoi Hangon Russarössä, vain 112,8 mm.
Pohjois-Lapissa kesä oli myös selvästi tavanomaista aurinkoisempi ja muuallakin aurinko paistoi pääsääntöisesti keskimääräistä enemmän. Lähellekään kärkisijoja kesä ei kuitenkaan aurinkoisuudessa yltänyt muualla paitsi Utsjoella. Länsi-Suomessa kesä oli jopa jonkin verran keskimääräistä pilvisempi.
vuosi | keskilämpötila (°C) | lämpimin viikko (°C) | kylmin viikko (°C) | ylin lämpötila (°C) | alin lämpötila (°C) | ylimpien lämpötilojen keskiarvo (°C) | alimpien lämpötilojen keskiarvo (°C) | hellepäivien lkm | lämpimät/viileät päivät | sademäärä (mm) | sadepäivien (≥1 mm) lkm | auringonpaistetunnit (h)* |
2021 | 18,9 | 24,6 | 13,3 | 30,2 | 8,1 | 22,8 | 15,0 | 31 | 66/26 | 225 | 25 | 979 |
2018 | 18,3 | 24,4 | 12,5 | 30,4 | 5,2 | 22,1 | 14,7 | 26 | 65/27 | 136 | 17 | 926 |
2011 | 18,3 | 22,1 | 13,7 | 29,3 | 9,5 | 22,0 | 14,8 | 17 | 66/26 | 277 | 29 | 841 |
2024 | 18,2 | 21,7 | 13,6 | 26,6 | 8,0 | 21,8 | 14,9 | 8 | 77/15 | 133 | 27 | 898 |
2022 | 18,2 | 23,4 | 13,1 | 29,5 | 8,2 | 22,0 | 14,7 | 17 | 67/25 | 84 | 16 | 932 |
1997 | 18,2 | 21,6 | 13,9 | 28,4 | 4,1 | 22,1 | 14,1 | 19 | 68/24 | 81 | 10 | 1028 |
2002 | 18,2 | 21,7 | 14,2 | 27,8 | 9,0 | 22,0 | 14,4 | 13 | 74/18 | 112 | 19 | 961 |
2010 | 18,1 | 23,9 | 12,7 | 30,1 | 5,1 | 22,1 | 14,5 | 25 | 65/27 | 179 | 23 | 820 |
1936 | 18,1 | 22,5 | 14,1 | 30,9 | 6,2 | 22,1 | 14,5 | 16 | 61/31 | 137 | 25 | 901 |
1972 | 17,9 | 23,6 | 12,8 | 30,5 | 5,9 | 21,5 | 14,6 | 17 | 65/27 | 302 | 30 | 877 |
keskiarvo 1991–2020 | 16,6 | 20,9 | 12,0 | 27,8 | 5,9 | 20,4 | 13,1 | 8 | 46/46 | 198 | 25 | 834 |
* Auringonpaistetuntien määrää on mitattu Kaisaniemessä vain vuosina 1987–2006. Tätä varhaisempien kesien paistetuntien määrät ovat Ilmalan ja myöhäisempien kesien Kumpulan havaintoasemalta.
vuosi | keskilämpötila (°C) | lämpimin viikko (°C) | kylmin viikko (°C) | ylin lämpötila (°C) | alin lämpötila (°C) | ylimpien lämpötilojen keskiarvo (°C) | alimpien lämpötilojen keskiarvo (°C) | hellepäivien lkm | lämpimät/viileät päivät | sademäärä (mm) | sadepäivien (≥1 mm) lkm | auringonpaistetunnit (h) |
2024 | 15,9 | 20,8 | 12,4 | 29,0 | 4,5 | 21,0 | 10,7 | 15 | 80/12 | 229 | 34 | 793 |
1937 | 15,5 | 20,0 | 8,1 | 28,2 | -1,5 | 21,5 | 8,4 | 29 | 67/25 | 117 | 20 | |
2018 | 14,9 | 22,9 | 6,6 | 32,1 | 1,7 | 20,2 | 9,6 | 22 | 59/33 | 180 | 26 | 772 |
2022 | 14,9 | 22,5 | 10,1 | 31,9 | 1,5 | 19,9 | 10,0 | 13 | 61/31 | 203 | 35 | 741 |
1972 | 14,7 | 23,5 | 7,1 | 30,3 | -4,6 | 20,2 | 8,6 | 20 | 53/39 | 182 | 30 | 943 |
2021 | 14,6 | 22,4 | 7,6 | 32,0 | -1,6 | 20,0 | 9,0 | 16 | 57/35 | 196 | 28 | 784 |
2011 | 14,5 | 19,9 | 9,3 | 30,7 | 0,4 | 19,6 | 9,4 | 12 | 60/32 | 204 | 28 | 712 |
2020 | 14,5 | 18,6 | 9,0 | 27,9 | -1,8 | 19,7 | 9,0 | 7 | 58/34 | 173 | 27 | 783 |
2023 | 14,3 | 18,8 | 6,8 | 27,9 | -0,2 | 19,3 | 9,5 | 12 | 60/32 | 225 | 26 | 614 |
2005 | 14,3 | 20,0 | 9,3 | 29,2 | -1,2 | 19,5 | 9,3 | 10 | 57/35 | 242 | 32 | 730 |
keskiarvo 1991–2020 | 13,1 | 18,6 | 7,5 | 28,1 | -0,8 | 18,2 | 8,3 | 7 | 46/46 | 193 | 31 | 670 |
Teksti: Ilari Lehtonen
Kuva: Ilari Lehtonen
Julkaisun viitetiedot:
Lehtonen, I. 2024: Koko kesä oli ennätyslämmin Lapissa, 26(8), 8–10, https://doi.org/10.35614/ISSN-2341-6408-IK-2024-08-02