Kolmesta suomalaisesta joesta on olemassa kansainvälisesti ainutlaatuisen pitkät jäidenlähdön aikasarjat. Jäänlähtöhavainnot ovat hyviä mittareita ilmastonmuutoksen seuraamiseen.
Jokien keväisten jäidenlähtöjen ajankohdista on Suomessa kolme kansainvälisestikin ainutlaatuisen pitkää havaintoaikasarjaa. Aurajoen jäidenlähdön päivämäärät Turussa ovat tiedossa vuodesta 1749 alkaen, Kokemäenjoen jäidenlähdöstä Porissa on saatavilla tietoja vuodesta 1793 ja Tornionjoen jäidenlähdöstä tietoja on aina vuodesta 1693 lähtien. Kokemäenjoessa ja Tornionjoessa on seurattu, milloin jäät ovat lähteneet keväällä liikkeelle, kun taas Aurajoessa on seurattu, milloin joki on ollut kokonaan jäätön.
Jokien ja järvien jäidenlähdön ajankohdista tehdyt havainnot ovat hyviä indikaattoreita ilmastossa tapahtuvien muutosten seuraamiseen, koska mittaustekniikan kehityksestä riippumattomat historialliset jäidenlähtöhavainnot voivat olla jossain määrin meteorologisia havaintoja luotettavampia, jos ne vain on tehty samassa paikassa. Usein aikasarjat ulottuvat myös kauemmaksi historiaan kuin meteorologiset havaintoaikasarjat. Tosin jäidenlähtöä ei nykyisin seurata enää samalla innolla kuin teollistumisen alkuaikoina, ja monet jäidenlähdön aikasarjat päättyvätkin 1900-luvulle. Alun perin kiinnostus jäidenlähdön ajankohdan seurantaan perustui enemmän taloudellisiin kuin tieteellisiin syihin. Avovesi mahdollisti vesiliikenteen satamissa, ja jäidenlähdön ajankohtaa seuraamalla saatiin käsitys siitä, milloin valmistautuminen vesiliikennekauden alkamiseen kannatti aloittaa. Virallisia kaupunkien tai laitosten tekemiä seurantoja ei kuitenkaan ollut ennen 1900-lukua, vaan jäidenlähdön päivämäärät on jälkeenpäin kerätty päiväkirjoista ja sanomalehdistä.
Täysin vertailukelpoisia eri aikakausina tehdyt jäidenlähtöhavainnot eivät kuitenkaan ole. Monissa joissa jääkannen muodostumiseen ja jäidenlähdön ajankohtaan on vaikuttanut voimalaitosten ja patojen rakentaminen. Esimerkiksi Kokemäenjoessa jäidenlähtö tapahtui 1930-luvulle asti kolmisen päivää myöhemmin kuin Aurajoessa, mutta järjestys vaihtui päinvastaiseksi, kun Kokemäelle rakennettiin pato ja voimalaitos. Tornionjoki sitä vastoin on yksi Pohjois-Euroopan suurimmista vapaana virtaavista joista, ja Tornionjoen koko yli 300 vuotta pitkää jäidenlähdön aikasarjaa voidaan siksi pitää vertailukelpoisena.
Jäidenlähtö on aikaistunut
Havaintoaikasarjat kertovat selkeästä pitkäaikaisesta muutoksesta: jäidenlähdön ajankohta on kiistatta aikaistunut. Aurajoella ja Kokemäenjoella muutos on kiihtynyt viimeisten reilun 30 vuoden aikana ja etenkin varhaiset jäidenlähdöt ovat aikaistuneet. Molempien jokien historian aikaisin jäidenlähtö tapahtui keväällä 1990, Aurajoessa 6. helmikuuta ja Kokemäenjoessa päivää myöhemmin. Varhaisimpien jäidenlähtöjen listalla korostuvat 1990-luvun ja 2000-luvun vuodet. Talvi 2008 oli ensimmäinen, jolloin Aurajoki ja Kokemäenjoki eivät saaneet ollenkaan jääkantta. Sama tapahtui uudestaan talvella 2020, ja Kokemäenjoki ei jäätynyt myöskään talvella 2015.
Tornionjoki jäätyy edelleen joka talvi, ja toisin kuin eteläisen Länsi-Suomen joissa, Tornionjoessa eivät aikaisimmat jäidenlähdöt ole niinkään aikaistuneet. Sen sijaan myöhäisimmät jäänlähtöpäivämäärät ovat Tornionjoessa selvästi aikaistuneet. Jäidenlähtö tapahtuu siis Tornionjoessa eri vuosina aiempaa lyhyemmän ajan sisällä, eikä enää nähdä niin myöhäisiä jäidenlähtöjä kuin ennen 1900-lukua. Tosin Tornionjoellakin kaikkein aikaisin jäidenlähtö tapahtui vasta muutama vuosi sitten 26.4.2014, mutta se oli vain päivän aikaisempi kuin vuosien 1921 ja 1937 jäidenlähtö.
Myöhäisin jäidenlähtö kaikissa kolmessa joessa tapahtui keväällä 1867, jolloin Aurajoki oli jäätön 6. toukokuuta, Kokemäenjoen jäät lähtivät liikkeelle 19. toukokuuta ja Tornionjoen jäät 9. kesäkuuta. Samalta keväältä tiedetään, että Näsijärvestä ja Kallavedestä jäät lähtivät vasta 17. kesäkuuta. Tavattoman myöhäisen kevääntulon takia kasvukausi jäi auttamattoman lyhyeksi, mistä oli seurauksena paha katovuosi ja nälänhätä. Aurajoessa yhtä myöhäinen jäidenlähtö koettiin myös keväällä 1852, jolloin lehtitietojen mukaan Turun linnan edustalla ajettiin joen jäällä hevosilla vielä 26. huhtikuuta.
Jäidenlähdön ajankohtaan vaikuttavat etenkin lopputalven ja alkukevään lämpötilat, mutta jonkin verran myös sateet, sillä runsaat sateet edesauttavat jäidenlähtöä kasvattamalla jokien virtaamia. Tornionjoessa lämpötilalla näyttäisi kuitenkin olevan suurempi merkitys jäidenlähdön ajoittumiseen kuin etelän joissa.
Lisätietoja:
Stefan Norrgårdin ja Samuli Helaman tutkimusartikkeli Tricentennial trends in spring ice break-ups on three rivers in northern Europe on luettavissa The Cryosphere -tiedelehdessä.
Teksti:
Stefan Norrgård, Åbo Akademi
Ilari Lehtonen, Ilmatieteen laitos
Kuvituskuva: Hada Ajosenpää
Julkaisun viitetiedot:
Norrgård, S. and I. Lehtonen, 2023: Jokien jäidenlähdön ajoittuminen kertoo ilmaston muutoksesta. Ilmastokatsaus, 25(3), 8–10, https://doi.org/10.35614/ISSN-2341-6408-IK-2023-03-02
