Tuulisuus ja myrskyt vaikuttavat yhteiskuntaamme monin tavoin. Varautumisen ja sopeutumisen kannalta on tärkeää selvittää, näkyykö Suomen myrskyisyydessä pitkän ajan muutoksia.
Kansalaisten puheissa myrskyksi kutsutaan usein hyvinkin monenlaisia sääilmiöitä rajuilmoista syöksyvirtauksiin ja trombeihin. Meteorologiassa suomen kielen termi myrsky on kuitenkin määritelty tarkoittamaan voimakasta tuulta, joka puhaltaa 10 minuutin keskiarvona vähintään 21 m/s. Lyhytkestoinen kova tuulenpuuska – joita esiintyy esimerkiksi rajuilmojen yhteydessä – ei siis riitä, vaan myrskyissä tuuli puhaltaa kovaa pidemmän aikaa. Käytännössä myrskytuulet liittyvät laaja-alaisiin keskileveysasteiden matalapaineisiin.
Myrsky on talvinen ilmiö
Keskileveysasteiden matalapaineet ja tuulet syntyvät tasoittamaan pohjoisten ja eteläisten alueiden, eli tropiikin ja napaseutujen, välisiä lämpötilaeroja. Tämä lämpötilaero on suurimmillaan talvella, joten myös voimakkaimmat matalapaineet ja kovimmat tuulet esiintyvät meillä Suomessa yleensä talviaikaan.
Suomessa maanpinnan läheiset tuulet ovat talvella kuukausikeskiarvoihin pohjautuen keskimäärin jopa 30 % voimakkaampia kuin kesällä. Kun tarkastellaan myrskyjen lukumäärää koko Pohjois-Euroopan alueella, talvella esiintyy myrskytuulia kuukausittain keskimäärin 5–6 matalapaineen yhteydessä, kun taas kesäkuukausina myrskyjä ei ole usein yhtäkään. Kuitenkaan matalapaineiden kokonaismäärässä ei ole nähtävillä vaihtelua vuodenaikojen välillä. Matalapaineita esiintyy siis tasaisesti vuoden ympäri, mutta niistä kaikista voimakkaimmat ja myrskyksi yltyvät matalapaineet painottuvat talvipuoliskolle vuotta.
Myrskyisyydessä ei näy pitkän ajan muutoksia
Tutkittaessa viimeistä 40 vuoden ajanjaksoa Suomen tuulisuudessa ja myrskyjen lukumäärässä ei ole havaittavissa merkittäviä muutoksia. Jos tarkastellaan tuulen nopeuden vuosittaisia keskiarvoja ja kaikkien matalapaineiden vuosittaista lukumäärää (Kuva 1a), aikasarjoissa voidaan nähdä hieman laskusuuntaa, eli keskituulten heikkenemistä ja matalapaineiden määrän vähenemistä. Nämä laskevat trendit eivät kuitenkaan ole tilastollisesti merkitseviä.
Myrskyjen lukumäärässä taas ei ole havaittavissa trendiä suuntaan tai toiseen (Kuva 1b). Yhteistä tuulisuuden, matalapaineiden ja myrskyjen esiintyvyydelle on suuri vuosien välinen vaihtelu: joinain vuosina meillä puhaltaa kovia tuulia ja esiintyy paljon matalapaineita ja myrskyjä, kun taas toisina vuosina tuulee vähän ja myrskyjä on hyvin vähän. Tämä vaihtelu jatkuu tulevaisuudessakin.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset myrskyisyyteen ovat vielä epävarmoja
Ilmastonmuutos lisää ja voimistaa monia sään ääri-ilmiöitä. Usein nähty väite “sään ääri-ilmiöt lisääntyvät” on kuitenkin yleistyksenä virheellinen, sillä kaikki ääri-ilmiöt eivät suinkaan lisäänny eikä kaikkia sään ääri-ilmiöitä kannata niputtaa yhteen.
Havaintojen mukaan Suomessa myrskyt ja voimakkaimmat tuulet eivät ole lisääntyneet. Ilmastoskenaarioiden mukaan lähitulevaisuudessakaan ei ole odotettavissa suuria muutoksia myrskyisyyteen Suomessa. Ilmastonmuutoksen vaikutukset myrskyihin ja koviin tuuliin ovat kuitenkin melko epävarmoja, sillä myrskyjen synty ja voimakkuus eivät ole riippuvaisia pelkästään pinnan läheisestä lämpötilasta.
Tulevaisuudessa myrskytuhot tulevat kuitenkin todennäköisesti kasvamaan, vaikka tuuli- ja myrskyilmastomme ei suuresti muuttuisi. Ilmaston lämmetessä esimerkiksi roudan määrä vähenee, ja kun routa ei ankkuroi puiden juuria maahan, ne kaatuvat myrskyssä herkemmin. Myös matalapaineisiin liittyvä sateisuus lisääntyy ja kasvattaa tulvariskiä.
Lisää tietoa Pohjois-Euroopan ja Suomen tuulisuudesta ja myrskyistä voi lukea Terhi Laurilan väitöskirjasta ”Winds and Windstorms in Northern Europe and Finland” (linkki Helda-arkistoon).
Teksti: Terhi Laurila
Kuva: Adobe Stock
Lähdeviite:
DOI: 10.35614/ISSN-2341-6408-IK-2022-10-02
