Pariisin sopimus vauhditti ilmastonmuutoksen hillinnän tutkimusta. Tärkeintä on päästöjen vähentäminen, mutta 1,5 °C:n tavoitteen saavuttaminen vaatii hiilidioksidin poistamista ilmakehästä.
Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC hyväksyi kuudennen arviointiraporttinsa kolmannen osan 4.4.2022. Se käsittelee ilmastonmuutoksen hillintää: miten kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää, kuinka paljon se maksaa, ja mitä muita vaikutuksia päästövähennyksillä on.
IPCC:n raportit kokoavat yhteen viimeisimmän tutkimustiedon. Millä tavoin ymmärryksemme on parantunut edellisen, vuonna 2014 julkaistun arviointiraportin jälkeen?
Merkittävin tapahtuma tänä aikana ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta on ollut Pariisin ilmastosopimuksen syntyminen vuonna 2015. Vaikka sopimus olikin poliittinen eikä tieteellinen läpimurto, se vaikutti merkittävästi myös tutkimukseen.
Sopimukseen kirjattiin tavoite rajoittaa ilmaston lämpeneminen 2 °C:n tasolle verrattuna esiteolliseen aikaan sekä pyrkimys rajoittaa lämpenemistä 1,5 °C:n tasolle. Ennen tätä tutkijat eivät olleet tarkastelleet 1,5 °C:n tavoitteen vaatimia päästövähennystoimia – ainakaan kovin tosissaan. Pian sopimuksen jälkeen syntyi monia tutkimuksia, joissa tarkasteltiin tarvittavien päästövähennysten nopeutta, niiden käytännön toteutusta, tarvittavia ohjauskeinoja sekä niiden vaikutuksia yhteiskuntaan.
Liikaa hiiltä ilmakehässä
Oleellinen osa ratkaisua ovat negatiivisten päästöjen tekniikat, eli keinot poistaa ilmakehästä hiilidioksidia. Päästöjä vähentämällä, esimerkiksi fossiilisista polttoaineista luopumalla, voidaan hillitä hiilidioksidin kertymistä ilmakehään. Tämä ei kuitenkaan riitä 1,5 °C:n tavoitteen saavuttamiseen, vaan ilmakehästä tulisi poistaa jo sinne päästettyä hiiltä.
Teknisiin ratkaisuihin kuuluvat mm. bioenergia ja siitä vapautuvan hiilidioksidin talteenotto sekä varastointi. Tällöin kasvien sitoma hiili ei päädy takaisin taivaalle, mikä pienentää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta. Kasvit ja niiden poltto voidaan myös korvata hiilidioksidia ilmasta sitovalla laitteistolla (direct air capture, DAC). Molempia tekniikoita testataan koelaitoksissa eri puolilla maailmaa.
Toinen vaihtoehto ovat biologiset keinot. Voimme edesauttaa hiilen sitoutumista kasvillisuuteen ja maaperään, jolloin se on poissa ilmakehästä. Puut sitovat ja varastoivat hiiltä tehokkaasti, ja metsittäminen on tehokas keino hillitä ilmastonmuutosta. Talousmetsissä voidaan pidentää metsänhoidon kiertoaikaa, jolloin metsiin kertyy enemmän biomassaa ja siten hiiltä. Myös maaperän hiilivarastoa voidaan kasvattaa erilaisin viljelykeinoin tai lisäämällä maaperään suoraan ns. biohiiltä. Keinoilla voi parhaimmillaan olla positiivisia vaikutuksia maaperän laatuun.
Päästöt on saatava laskuun
Negatiiviset päästöt eivät ole ensisijainen keino hillitä ilmastonmuutosta. Pääasia on vähentää päästöjä, eli erityisesti fossiilisten polttoaineiden käyttöä.
Merkittävimmät edistysaskeleet tässä ovat olleet tuuli- ja aurinkovoiman kustannusten merkittävä lasku. Erityisesti tuulivoima päihittää kustannuksissa fossiilisista lähteistä tuotetun sähkön. Ongelmana on kuitenkin vaihtelevan tuotannon ja kysynnän tasapaino, eli käytännössä sähkön varastointi.
Ongelmaa saattaa helpottaa liikenteen sähköistyminen, joka on edennyt viime vuosina nopeasti. Henkilöautot ja osa raskaasta liikenteestä ovat siirtymässä paljon ennakoitua nopeammin sähköön, ja tulevaisuudessa ehkä muihin energiamuotoihin. Ajoneuvokanta sisältää merkittävän energiavaraston, joko akkuina tai vaikkapa synteettisenä polttoaineena, ja tämä varasto voisi tasapainottaa sähkön tuotannon ja kysynnän vaihteluita. Akkuja voitaisiin ladata, kun tuotanto on korkealla, ja toisaalta myös purkaa, kun kysyntä on tuotantoa suurempaa.
Ratkaisun avaimet ovat tiedossa
Uutisointi ilmastonmuutoksesta on usein synkkää, mutta edistysaskeleet sen hillinnässä ovat olleet viime vuosina ripeitä. Paljon ripeämpiä, kuin asiantuntijat olettivat vuosikymmen sitten. Tämä antaa aihetta toivoon. Ongelma on ratkaistavissa ja tarvittavat keinot ovat pääosin tiedossa.
Hankalin puoli ongelmaa on yhteiskunnallinen: kuinka valtiot, yritykset ja yksilöt saadaan tekemään päätöksiä, joilla hillintäkeinot tulevat käyttöön. Osa tutkimuksesta tarkasteleekin kannustinmekanismeja, esimerkiksi päästökauppaa, verotusta tai rahoitusta, joilla ilmastonmuutoksen hillintä saataisiin kiinteäksi osaksi taloudellista päätöksentekoa. Tällöin esimerkiksi yritysten olisi mahdotonta sivuuttaa ilmastotoimet, koska päästöjen pitäminen ennallaan olisi yksinkertaisesti liian kallista.
Mikään määrä tutkimusta ei kuitenkaan poista yhtä tosiasiaa: päästöjen vähentäminen on kiinni teoista, ei tiedosta. Jokainen meistä voi valinnoillaan niin kotona, töissä, kaupassa tai äänestyskopissa vaikuttaa ilmastonmuutoksen etenemiseen.
Kuva: Adobe Stock
Teksti: Tommi Ekholm
