Porotaloudessa on varauduttava sekä äkillisiin, ehkä seuraavalla viikolla tapahtuviin sääilmiöihin, kuin myös pidemmän aikavälin hitaisiin muutoksiin ilmastossa ja luonnonoloissa.
Poronhoidon vuosittainen rytmi seuraa porojen luontaista vuodenkiertoa. Ilmasto vaikuttaa vuodenaikojen säiden kautta poron hyvinvointiin ja laidunten kuntoon läpi vuoden. Säät vaikuttavat voimakkaasti myös laidunten käytettävyyteen sekä poronhoidon työmäärään ja kustannuksiin. Sääriskejä esiintyy kaikkina vuodenaikoina.
Viime vuosikymmeninä ilmasto on lämmennyt erityisen voimakkaasti pohjoisilla napa-alueilla, ja myös jatkossa ilmaston lämpenemisen odotetaan olevan arktisella alueella voimakkaampaa kuin maapallolla keskimäärin. Suomen poronhoitoalue sijaitsee tällä voimakkaasti lämpenevällä alueella. Poronhoidon toimintaympäristölle onkin suurta merkitystä sillä, miten nopeasti kasvihuonekaasujen maailmanlaajuiset päästöt saadaan laskuun.
”Sää on porotöitten jokapäiväinen määrittäjä”
Poronhoito muuttuu
Muuttuva ilmasto koetaan käytännön poronhoitotöissä muuttuvien vuodenaikojen säiden kautta. Ilmastonmuutos vaikuttaa suoraan poron ravinnonsaantiin ja hyvinvointiin sekä poronhoitotöihin, mutta myös epäsuorasti laidunympäristön muutoksen tai uusien sairauksien ja loisien kautta. Välillisiä vaikutuksia ovat esimerkiksi vaikutukset perinteiseen tietoon, kulttuuriin ja yhteisöihin. Olosuhteiden muutos ja epävakaus yhdessä yhteiskunnallisten ja maankäytön muutosten kanssa luovat taloudellista epävarmuutta ja huolta poronhoidon kulttuurin ja elämäntavan tulevaisuudesta. Tämä vaikuttaa myös poronhoitajien henkiseen hyvinvointiin.
Lämpenemisen vaikutukset näkyvät jo. Muun muassa kasvukauden lämpösumma on kasvanut koko poronhoitoalueella. Syksyllä lumipeitteen muodostuminen on monin paikoin siirtynyt myöhäisemmäksi. Talvella leudot sääjaksot ovat yleistyneet. Pitkä kasvukausi on poroille eduksi, mutta kuumat ja kuivat jaksot rasittavat etenkin vasoja. Leudot ja säältään vaihtelevat alkutalvet lisäävät jäisen lumipeitteen todennäköisyyttä ja maajään ja homeiden riskiä laitumilla; kaikki nämä vaikeuttavat porojen ravinnonsaantia luonnonlaitumilta.
”Erotukset on kuukauella siirtyny. Nuorempana kun olin niin… lokakuussahan oli jo lumi maassa täällä. Nyt sitä ootellaan tuonne marraskuun lopulle.”
Pärjäämisestä sopeutumiseen?
Ilmastonmuutokseen sopeutumisella tarkoitetaan toimia, joilla lievitetään ilmastonmuutoksen aiheuttamia vahinkoja ja hyödynnetään sen tarjoamia mahdollisuuksia. Välttämättömiä toimia, jotka auttavat hetkellisesti selviytymään haitallisten sääilmiöiden aikana, voidaan kutsua lyhytaikaiseksi sopeutumiseksi tai pärjäämiseksi. Suunniteltu sopeutuminen keskittyy pidemmälle tulevaisuuteen. Tähän liittyvät muun muassa ymmärrys pidemmän aikavälin tavoitetilasta, ja elinkeinon hallintaan liittyvät tavoitteelliset poliittiset päätökset.
Poronhoidon sopeutuminen ilmastonmuutokseen on käynnissä koko ajan poronhoidon arjessa, vähintään pärjäämisen tasolla. Käynnissä olevat keinot voidaan karkeasti jakaa teknologian hyödyntämiseen, lisäruokintaan, poronhoitotapojen muuttamiseen ja elinkeinon monipuolistamiseen.
Sopeutumiselle on myös esteitä ja rajoja. Konkreettisia rajoja asettavat poron luonne ja fysiologia. Laidunkierrossa, paimennuksessa ja ruokinnassa on noudatettava poron tarpeita ja luontaista käyttäytymistä. Tietyt työt on tehtävä tiettynä ajanjaksona. Poron luontainen reaktio vaikeisiin laidunnusoloihin on usein hajaantuminen ja liike. Tärkeitä poronhoidon käytännön sopeutumisessa ovatkin mahdollisuus liikkuvuuteen, monimuotoiset ja turvalliset laitumet ja poronhoitotapojen joustavuus. Talviruokinta tarhoissa tai maastossa on yleinen sopeutumistapa, ja sen tarvetta lisäävät mm. vanhojen metsien vähäisyys ja petojen aiheuttama uhka laitumilla.
Poronhoito on aina ollut sopeutuva elinkeino, jonka yhtenä voimavarana on perinteinen tieto. Muuttuvassa ilmastossa perinteinen tieto ei välttämättä enää riitä. Tarvitaan uudenlaista osaamista ja yhteistyötä elinkeinonharjoittajien ja tutkijoiden välillä. Sopeutuminen vaatii toimia myös elinkeinoon liittyvässä neuvonnassa, koulutuksessa ja hallinnossa. Lisäksi näkemykset hyväksyttävästä ja tavoiteltavasta sopeutumisesta vaihtelevat suuresti. Hyvä sopeutumistoimi on kestävä myös kulttuurisesti. Tämä on nostettu esiin etenkin saamelaisalueella, mutta perinteet ja oman paikkakunnan poronhoitokulttuuri ovat merkityksellisiä koko poronhoitoalueella.
”Kaikki porotaloudessa liittyy jollakin tavalla ilmastoon. On huono tai hyvä vasavuosi tai huono tai hyvä rehuvuosi.”
Ilmastonmuutoksen hillintä vaikuttaa myös porotalouteen. Esimerkiksi liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen toimet koskettavat porotaloutta, ja uusiutuvan energian tuotanto vaikuttaa maankäyttöön. Porolaidunnus vaikuttaa myös maaperän hiilitaseeseen sekä tunturialueiden pensoittumiseen. On mahdollista, että porolaidunnus kohoaa pitkällä aikavälillä nykyistä merkitsevämpään rooliin myös ilmastonmuutoksen hillinnässä.
Sitaatit ovat ”Porotalouden sopeutuminen ilmastonmuutokseen” eli CLIMINI-hankkeen haastatteluista. Hanketta rahoittaa Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rakennerahasto-ohjelma ”Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020”. Hanketta toteuttavat vuosina 2020-2022 Lapin yliopiston Arktinen keskus, Ilmatieteen laitos ja Luonnonvarakeskus. Lisätietoa hankkeesta >>
Teksti: Sirpa Rasmus, Lapin yliopiston Arktinen keskus
Kuva: Jouko Kumpula
Lähdeviite
DOI: 10.35614/ISSN-2341-6408-IK-2022-01-02
