Kesä oli sääoloiltaan kaksijakoinen: kesä-heinäkuussa oli aurinkoista ja erittäin lämmintä, elokuussa puolestaan sateista ja selvästi viileämpää.
Viileähköstä loppukesästä huolimatta kesä-elokuun keskilämpötilasta muodostui laajalti maan etelä- ja keskiosissa ennätyksellisen korkea, mikä korostaa kesä-heinäkuun poikkeuksellista lämpimyyttä. Sen sijaan kesän sademäärä kohosi elokuun runsaiden sateiden myötä pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta tavanomaiseksi tai jopa keskimääräistä suuremmaksi, vaikka vielä heinäkuussa kärsittiin yleisesti ankarasta kuivuudesta. Kesän pienin sademäärä oli Enontekiön Kilpisjärvellä mitattu 85,4 mm, kun taas Taivalkoskella ja Ranualla satoi kesän aikana yli 300 mm.
Aurinkoisten säiden myötä myös ultraviolettisäteilyn kertymä oli sekä kesä- että heinäkuussa Etelä-Suomessa noin viidenneksen keskimääräistä suurempi. Voimakkaan ultraviolettisäteilyn raja, eli UV-indeksin arvo 6, saavutettiin kesän aikana ennätyksellisesti peräti 27 päivänä. Pohjois-Suomessa ultraviolettisäteilyn kertymä oli lähempänä tavanomaista.
Kuvasta 1 nähdään, että Helsingissä kesän keskilämpötila ylitti aiemmat ennätysarvot selvällä erolla. Kaisaniemen havaintoasemalla kesä-elokuun keskilämpötila oli 18,9 °C, kun edellisinä ennätyslämpiminä kesinä 2011 ja 2018 se oli 18,3 °C. Sen sijaan Sodankylässä kesä jäi hieman viileämmäksi kuin vuosien 1972 ja 2018 kesät ja noin asteen verran viileämmäksi kuin vuoden 1937 kesä.
Sodankylän tavoin muuallakin napapiirin pohjoispuolella oli viimeksi lämpimämpi kesä vuonna 2018, ja vuosien 1937 ja 1972 kesät olivat tämänvuotista lämpimämpiä kaikkialla Pohjois-Suomessa. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien eteläpuolella päättynyt kesä oli kuitenkin länsirannikkoa ja lounaissaaristoa sekä eräitä Itä-Suomen alueita lukuun ottamatta mittaushistorian lämpimin. Länsirannikolla oli lämpimin kesä vuonna 2002 ja Itä-Suomessa vuoden 1972 kesä jäi paikoin hieman tämänvuotista lämpimämmäksi. Kaukaa historiasta löytyy myös lämmin kesä 1896, joka on Lappeenrannassa kirjattu kaikkein lämpimimmäksi.
Tarkasteltaessa koko maan keskilämpötilaa, vuoden 1937 kesä jäi noin 0,2 °C:n erolla kaikkein lämpimimmäksi ja kesän 2021 keskilämpötila oli yhdessä vuoden 1972 kesän kanssa toiseksi korkein. Kuitenkin jos mukaan otetaan myös toukokuu, lämpimimmäksi nousee vuoden 2018 kesä. Kasvukauden lämpösummaa olikin elokuun loppuun mennessä kertynyt koko maassa vähemmän kuin kesällä 2018.
Toukokuun hellepäivät mukaan lukien, hellepäiviä oli kesän aikana eniten Kouvolan Anjalan havaintoasemalla, jossa lämpötila nousi 25 asteen hellerajan yläpuolelle 43 päivänä. Anjalassa koettiin myös ennätyksellinen 31 päivän yhtämittainen hellejakso 18.6.–18.7. Myös Hyvinkäällä laskettiin 41 ja Heinolassa 40 hellepäivää. Jopa Helsingin Kaisaniemessä meren äärellä oli 31 hellepäivää, mikä ylittää kahdella päivällä aseman aiemman ennätyksen vuodelta 1927. Pohjois-Suomessa erityisesti vuosien 1937, 1972, 2014 ja 2018 kesinä oli monilla paikkakunnilla paljon enemmän hellepäiviä kuin tänä vuonna.
Menneenä kesänä lämpötila ylitti hellerajan jollain Suomen säähavaintoasemalla kaikkiaan 55 eri päivänä. Vielä heinäkuun lopulla hellepäivien määrässä oltiin vahvasti ennätysvauhdissa, mutta koska elokuussa oli vain yksi hellepäivä, jäi koko maan hellepäivien määrä vasta 2000-luvun viidenneksi suurimmaksi. 1900-luvun loppupuolella oli enemmän hellepäiviä vuosina 1959 ja 1997 sekä kauempana historiassa ainakin kesällä 1937. Vaikka ilmasto on Suomessa lämmennyt kesällä vähemmän kuin muina vuodenaikoina, ovat 2000-luvun alun kesät tähän mennessä olleet keskimäärin noin asteen verran lämpimämpiä kuin 1900-luvun kesät. Kesällä ilmastonmuutoksen ajatellaan nostavan niin lämpimiä kuin viileitä lämpötiloja suunnilleen yhtä paljon, joten menneenä kesänä ilmastonmuutoksen voidaan olettaa lämmittäneen sekä keskikesän kuumimpia hellepäiviä että elokuun viileitä sadepäiviä karkeasti ottaen noin asteen verran. Siten kesä-heinäkuun helteet olisivat olleet poikkeuksellisia myös ilman ilmastonmuutoksen lämmittävää vaikutusta, joskaan eivät aivan yhtä tukalia. Toisaalta loppukesästä vallinneen viileämmän säätyypin takia koko kesä tuskin olisi muodostunut ennätyksellisen lämpimäksi ilman ilmastonmuutoksen tarjoamaa vetoapua. Mielenkiintoisen vertailukohdan tarjoaa kesä 1988, jolloin lämpimät ja viileät sääjaksot ajoittuivat lähes samalla tavalla kuin kesällä 2021, mutta keskilämpötila oli tänä kesänä kaikkina kuukausina noin asteen verran korkeampi kuin kesällä 1988. Arkikokemukseen kesän lämpimyydestä ja viileydestä vaikuttaa kuitenkin ennen kaikkea säätyyppien vaihtelu, eikä niinkään 30-asteisten hellepäivien muuttuminen 31-asteisiksi tai varsinkaan 15-asteisten sadepäivien muuttuminen 16-asteisiksi.
Juhannusviikon ukkoset olivat rajuja
Juhannuksen alusviikolla esiintyi rajuja ukonilmoja kolmena peräkkäisenä päivänä 21.–23.6. Laaja-alaisinta tuhoa ukkospuuskat aiheuttivat Paulan päivänä 22.6., jolloin Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuun pohjoisosissa ja Koillismaalla kaatui viimeisimpien arvioiden mukaan metsää jopa 1,5–2 miljoonaa kuutiometriä. Myös Aatun päivän rajuilma 23.6. aiheutti etenkin Savon maakunnissa paikoin suurta tuhoa. Paula-rajuilma oli merkittävin kesäinen rajuilma Suomessa kesän 2010 ukkosmyräköiden jälkeen ja kohoaa rajuilmojen ”raskaaseen sarjaan”, johon voidaan viime vuosikymmeniltä lukea myös rajuilmat Unto kesältä 2002, Sanna kesältä 1985, niin sanottu Puumalan rajuilma kesältä 1972, Maire kesältä 1961 sekä kesän 2010 myräkät Asta, Veera, Lahja ja Sylvi.
Juhannusviikon rajuilmoja lukuun ottamatta kesä ei ollut erityisen vilkas ukkoskesä. Kesän aikana paikannettiin lähes 150 000 maasalamaa, joista yli 60 000 kolmen päivän aikana 21.–23.6. Salamamäärä oli kuitenkin hieman pitkän ajan keskiarvoa suurempi, ensimmäistä kertaa sitten kesän 2014, mutta se jäi silti alle puoleen sellaisten hellekesien kuin 1972 ja 1988 salamamääristä.
Euroopassa kärsittiin tulvista ja kuumuudesta
Samaan aikaan, kun Suomessa oli kuumaa ja kuivaa, läntisessä Keski-Euroopassa kärsittiin heinäkuun puolivälissä rankkasateista ja poikkeuksellisen voimakkaista tulvista, joissa menehtyi 242 ihmistä. Pelkästään Belgiassa tulvien laskettiin aiheuttaneen lisäksi yli kymmenen miljardin euron aineelliset vahingot. Erityisen pahoin tulvivat Maasjoki ja Reinin sivujoki Ahr. Maasjoen varrella Belgiassa sijaitseva 200 000 asukkaan Liègen kaupunki määrättiin 15.7. evakuoitavaksi tulvan tieltä.
Keski-Euroopan kesätulvat esiintyvät tyypillisesti samaan aikaan, kun Suomessa ja Luoteis-Venäjällä vallitsee sulkukorkeapaineen vaikutuksesta helteinen poutasää. Tällaisessa suursäätilanteessa koettiin myös Tonavan, Elben ja Vltavan ennätystulvat kesällä 2002 sekä Oder- ja Morava-jokien tuhoisat suurtulvat kesällä 1997.
Elokuussa puolestaan Välimeren ympäristössä kärvisteltiin ennätyshelteiden kourissa. Sisiliassa raportoitiin mitatun 11.8. Italian ilmatieteen laitoksen mittausverkoston ulkopuolisella havaintoasemalla peräti 48,8 °C, joka ylittää Ateenassa heinäkuussa 1977 mitatun Euroopan lämpöennätyksen 48,0 °C. Maailman ilmatieteen järjestö ei kuitenkaan ole toistaiseksi vahvistanut havaintoa.
Oikaisu: Kesän hellepäivätilastoista löytyi artikkelin julkaisun jälkeen virheitä. Artikkelia on päivitetty korjatuilla tiedoilla 22.9.2021. Samalla on päivitetty arviota Paula-rajuilman aiheuttamista metsätuhoista uusimpien tietojen perusteella.
Teksti: Ilari Lehtonen
Kuvat: Pixabay, Felix Mittermeier
Lähdeviite
DOI: 10.35614/ISSN-2341-6408-IK-2021-08-02
