Rakennusten keskimääräisen lämmitys- ja jäähdytysenergian tarpeen laskentaa varten on kehitetty uusi vuoden pituinen säätietoaineisto, joka koostuu eri vuosilta valittujen kuukausien säähavainnoista. Vastaava aineisto on luotu myös tulevaisuuden ilmastolle.
Asuintilojen ja käyttöveden lämmitys haukkaa peräti noin 80 % suomalaisten kotitalouksien kaikesta energiankäytöstä. Sääolojen vaihdellessa talvikaudesta toiseen myös lämmitysenergian kulutus välillä laskee, välillä nousee verrattuna edelliseen vuoteen. Selvästi eniten lämmitysenergian kulutusta lisää pakkassää, kun taas navakka tuuli ja kostea ilma vaikuttavat siihen vain vähän. Kevään koittaessa lämmityksen tarve vähenee ulkoilman lämpötilojen kohotessa ja auringonpaisteen voimistuessa, ja kesähelteellä voi sisätiloissa tuntua tukalaltakin. Toisaalta syksyn edetessä tuulet voimistuvat ja viistosti rakennusten ulkoseiniin osuvat vesisateet voivat jopa tunkeutua rakenteisiin. Näiden viistosateiden ohella myös esimerkiksi lämpötilan sahaaminen suojasään ja pakkasen välillä kuormittaa rakennuksia.
Tavoite kohti hiilineutraalia Suomea vuoteen 2035 mennessä edellyttää muiden toimien ohella siirtymistä lähes nollaenergiarakentamiseen. Uudisrakennusten energiatehokkuuden on siis oltava erittäin korkea, ja se pieni määrä energiaa, joka joudutaan ostamaan, tulee olla peräisin päästöttömistä tai hyvin vähäpäästöisistä lähteistä. Myös korjausrakentamisessa pyritään parantamaan rakennusten energiatehokkuutta tinkimättä nytkään viihtyisyydestä ja sisäilman laadusta. Se, että uudet asuin-, liike- ja toimistorakennukset kuluttavat ostoenergiaa riittävän säästeliäästi, on osoitettava erityisillä laskelmilla. Huolellisia tarkasteluja tarvitaan myös selvitettäessä asuntojen liiallisen lämpenemisen riskiä sekä sateessa kostuneiden rakenteiden kuivumiskykyä ja homehtumisalttiutta. Näitä laskelmia varten käytetään säätietoja, jotka on tuotettu Ilmatieteen laitoksessa.
Testivuosi määrittelee säätiedot rakennusten suunnittelua varten
Voimassa olevien rakennusmääräysten mukaan tulee uudisrakennusten energiatehokkuutta ja ilmanvaihtoa suunniteltaessa käyttää ns. rakennusten energialaskennan testivuotta 2012 (TRY2012). Nimestään huolimatta TRY2012 ei sisällä vuoden 2012 säätietoja, vaan se muodostettiin vuosina 1980–2009 tehtyjen Ilmatieteen laitoksen säähavaintojen pohjalta. Sittemmin Suomen ilmasto on jatkanut muuttumistaan. Niinpä hiljattain valitsimme uuden testivuoden TRY2020 rakennusten lämmitys- ja jäähdytystarpeen laskentaa varten. Uuden testivuoden kunkin kalenterikuukauden säätiedot poimittiin sellaiselta jakson 1989–2018 vuodelta, jonka aikana kyseisen kuukauden sääolot olivat mahdollisimman keskimääräisiä. Käytännössä valinnassa painotettiin lämpötilaa ja kesällä auringonsäteilyä huomattavasti enemmän kuin ilman kosteutta ja tuulen nopeutta.
Vaikka TRY2020 ei vielä korvaa aiemmin laadittuja TRY2012-säätietoja nykyisissä energiamääräyksissä, uusia tuloksia toivotaan käytettävän rakennusalalla mahdollisimman laajasti. Meneillään olevissa, eri tutkimuslaitosten yhteisissä jatkotutkimuksissa hyödynnetään myös TRY2020:n valintaa varten laadittuja 30-vuotisia säätietoja. Nämä sisältävät lämpötilan, ilman suhteellisen kosteuden, auringon kokonaissäteilyn, hajasäteilyn, kohtisuoran säteilyn, tuulen suunnan ja nopeuden sekä sademäärän aikasarjat vuosille 1989–2018 tunnin aika-askelein Helsinki-Vantaalla, Jokioisissa, Jyväskylässä ja Sodankylässä.
Koska rakennukset on tarkoitettu kestämään vähintään 50 vuotta, niiden suunnittelussa, rakentamisessa ja ylläpidossa on varauduttava muuttuviin sääoloihin ja siten esim. yleistyviin vesisateisiin talvella ja lisääntyvään jäähdytystarpeeseen kesällä. Niinpä sekä energialaskennan testivuoden että koko 30-vuotisen ajanjakson sääaikasarjat on muunnettu esittämään olosuhteita myös tulevaisuuden arvioidussa ilmastossa. Muunnokset perustuvat laajan ilmastomallijoukon tuloksiin ilmaston muuttumisesta eri puolilla Suomea olettaen kolme vaihtoehtoista skenaariota kasvihuonekaasujen pitoisuuden kehityksestä tämän vuosisadan kuluessa (kuva 1).
Vinkkejä alkavan kesän helteiden varalle
Lämpötilat kohoavat hellelukemiin jossakin päin maatamme keskimäärin 35 päivänä vuodessa. Pisimmillään hellejaksot ovat viimeisen runsaan vuosikymmenen aikana kestäneet kolme, jopa lähes neljä viikkoa. Ensimmäisiä keinoja vähentää kodin liiallista lämpenemistä pitkittyneen aurinkoisen hellejakson sattuessa ja siitä mahdollisesti aiheutuvia terveyshaittoja on pitää verhot suljettuina päiväsaikaan ja mahdollisuuksien mukaan ikkunat auki yöllä ja aamulla.
Teksti: Kirsti Jylhä
Kuvat: Kirsti Jylhä
Lähdeviite
DOI: 10.35614/ISSN-2341-6408-IK-2021-04-02
