Suomen lumisuudessa on tapahtunut muutoksia 54 vuoden pituisen tarkastelujakson aikana. Lumensyvyys on monin paikoin pienentynyt ja lumikausi on lyhentynyt sekä alku- että loppupäästä.
Lumi on Suomessa olennainen osa talvea, ja se vaikuttaa yhteiskuntaan monella tavoin. Lumisuus vaikeuttaa esimerkiksi tieliikennettä talvisin, mutta on toisaalta talviulkoilun oleellinen elementti. Lumipeite on myös tärkeä osa maapallon ilmastojärjestelmää. Pitkän aikavälin muutokset lumisuudessa kertovat muutoksista ilmasto-oloissa.
Lumiolosuhteet vaihtelevat Suomessa luontaisesti vuosittain melko paljon. Varsinkin eteläisessä Suomessa talvi voi olla hyvin vähäluminen tai lunta voi kertyä runsaastikin. Jaksolla 1961-2014 lumiolosuhteissa on kuitenkin havaittu myös selkeitä muutoksia.
Lumipeitteen muutokset vaihtelevat alueellisesti
Tarkastelujakson tyypillisenä talvena lumensyvyys saavutti vuotuisen maksimiarvonsa yleensä maaliskuussa, lounaisimmassa Suomessa jo helmikuun lopulla. Lumensyvyyden maksimiarvojen vaihteluväli on Suomen sisällä suuri (Kuva 1.). Suurimmat vuotuiset lumensyvyydet löytyvät yleensä Lapista ja osuivat tarkastelujaksolla keskimäärin haarukkaan 80-100 cm. Lounais-Suomessa vuotuinen maksimilumensyvyys jäi tyypillisesti välille 20-40 cm.
Jaksolla 1961-2014 vuotuinen maksimilumensyvyys sekä kuukausien keskimääräiset lumensyvyydet pienentyivät monin paikoin. Eteläisessä ja läntisessä Suomessa lumipeitteen oheneminen näkyi selvästi helmi- ja maaliskuussa. Tuolloin lumensyvyys pieneni laajalti keskimäärin 2-4 cm vuosikymmentä kohti tai paikoin enemmänkin. Maan keskivaiheilla sekä Pohjois-Suomessa lumensyvyys pieneni voimakkaimmin huhti- ja toukokuussa. Vuotuinen maksimilumensyvyys pieneni selkeimmin maan etelä- ja länsiosassa (Kuva 1.). Lapissa ei havaittu suuria muutoksia vuotuisessa maksimilumensyvyydessä.
Myös pysyvän lumikauden kestossa on Suomen sisällä suurta vaihtelua. Tarkastelujaksolla 1961-2014 pysyvä lumipeite satoi Pohjois-Lappiin keskimäärin jo ennen lokakuun loppua, kun taas Lounais-Suomessa pysyvä lumikausi alkoi tyypillisesti vasta joulukuun lopulla. Vastaavasti lumi suli lounaisimmassa Suomessa jo ennen maaliskuun loppua ja Pohjois-Lapissa vasta toukokuun lopulla.
Lumipeitteen ohenemisen lisäksi myös pysyvän lumikauden havaittiin lyhentyneen molemmista päistään. Pysyvän lumikauden alku myöhentyi voimakkaimmin Itä- ja Kaakkois-Suomessa sekä Oulun seudulla. Näillä alueilla muutos kohti myöhempää alkamisajankohtaa oli paikoin yli 4,5 päivää vuosikymmenessä. Lapissa myöhentyminen oli vähäisintä. Lumikauden päättymisajankohta siirtyi aiemmaksi lähes kaikkialla Suomessa vähintään 1,5-3 päivää vuosikymmentä kohti. Läntisessä Suomessa muutos oli nopein, keskimäärin 3-4,5 päivää vuosikymmenessä tai paikoin enemmänkin.
Lämpötilan ja sateisuuden muutokset vaikuttavat lumisuuteen
Lumisuuden muutoksiin vaikuttavat lämpötilassa ja sateisuudessa tapahtuvat muutokset. Ilmaston lämmetessä talven sademäärät Suomessa kasvavat. Alueilla, missä on lämpenemisestä huolimatta edelleen riittävän kylmää, lisääntyneet talvisateet tulevat lumena. Muualla vesisateiden osuus talven sateista kasvaa.
Suomen vuotuisen lumisademäärän muutoksessa on havaittavissa kahtiajako: lumisademäärä väheni tarkastelujaksolla varsinkin länsi- ja etelärannikolla, kun taas Pohjois- ja Itä-Suomessa lumisademäärä kasvoi. Samaan aikaan eteläisessä Suomessa vesisateet lisääntyivät tammi- ja helmikuussa, ja talvi- ja keväkuukausien keskilämpötila nousi. Nämä tekijät yhdessä vaikuttivat lumensyvyyden pienenemiseen eteläisessä ja läntisessä Suomessa.
Pohjois-Suomessa kasvanut lumisademäärä ei kuitenkaan näkynyt kasvaneina lumensyvyyksinä, koska myös siellä talviaikaisten vesisateiden havaittiin lisääntyneen, ja varsinkin kevätkuukausina lämpötilojen havaittiin nousseen.
Vaikka lumensyvyydet Suomessa hiljalleen pienenevät, vuosienvälinen vaihtelu ei ole katoamassa. Runsaslumiset talvet ovat Etelä-Suomessakin mahdollisia myös tulevina vuosikymmeninä. Ilmaston lämpenemisen edetessä niitä kuitenkin esiintyy vähitellen yhä harvemmin.
Teksti: Anna Luomaranta
Kuva: Adobe Stock
Lähdeviite
DOI: 10.35614/ISSN-2341-6408-IK-2021-02-02
