Suomen ukkoskausi alkaa toukokuussa ja päättyy syyskuussa, mutta keskittyy vahvasti keskikesään. Keskimäärin lähes puolet vuoden salamoista kertyy heinäkuun aikana.
Pohjola on tunnettu vastakohdistaan: pimeää ja kylmää talvea seuraa valoisa ja lämmin kesä. Kesän koittaminen tuo mukanaan myös ukkoset, vaikka ukkoset eivät sinänsä kalenteria seuraakaan.
Suomi sijaitsee ilmastollisesti kahden selvästi erilaisen vyöhykkeen rajalla. Lännessä on Atlantin vaikutusten alainen merellinen ja idässä aina Aasiaan ulottuva vahvasti mantereinen ilmasto. Sijainti rajavyöhykkeellä mahdollistaa hyvin laajan kirjon erilaisia säätilanteita, kuten muun muassa erittäin rajut ukkoset. Kuinka rajuja Suomen ukkoset sitten voivat olla?
Suomen kuukausikohtaista salamaennätystä pitää ylivoimaisesti hallussaan heinäkuu 1972. Tällöin Suomen maa-alueilla havaittiin noin 237 000 maasalamaa. Luku on noin 100 000 salamaa suurempi kuin Suomen koko vuoden keskimääräinen summa. Koko vuoden 1972 salamamäärä oli lähes 400 000 salamaa.
Ennätyksiä muistellen
Ilmatieteen laitoksen tutkimusselosteista löytyy kuvaus kyseisen kesän säästä ja ukkosista (Laitinen, 1972: Tutkimusseloste nro 43), josta on lainattu seuraavia tekstiosia: ”Kesä 1972 oli koko maassa poikkeuksellisen helteinen. … Hellesää jatkui kesäkuulta heinäkuulle joskin lämpötilat välillä hieman laskivat kohoten jälleen loppukuussa hellelukemiin. Koko heinäkuun lämpötila oli 2-4 astetta pitkäaikaista keskiarvoa korkeammat.”
”… Varsinkin heinäkuun salamamäärä on tavattoman suuri ylittäen jo yksinäänkin edellisten vuosien kesäsummat. … Kaikenkaikkiaan kesän 1972 ukkospäivien lukumäärä ei poikkea edellisistä kesistä niin paljon kuin salamoiden lukumäärä. Kesän 1972 ukonilmojen intensiteetin voidaan siis katsoa olleen tavanomaista suuremman.”
Kesän 1972 ukonilmat koettelivat pahoin muun muassa Joutsenoa, josta löytyy jopa muistomerkki kyseisen kesän tuhoa kylväneistä luonnonilmiöistä.
Lähelle kesää 1972 on päästy myös muina vuosina. Esimerkiksi 1988 havaittiin noin 360 000 salamaa ja vuonna 2003 lähes 240 000. Runsaita puustotuhoja aiheuttaneet kesän 2010 rajuilmat eivät yltäneet salamamääriltään ennätyksiin, ja suurimmat tuhot johtuivat voimakkaista syöksyvirtauksista.
Suomessa heinäkuu on salamatilastojen ykkönen (Kuva 1), mutta aina heinäkuussakaan ei ukkosta. Kuluneen heinäkuun salamamäärä oli ennätyksellisen pieni: vain reilut 8000 havaittua maasalamaa.
Kuva 1. Sinisellä on kuvattu vuorokauden keskimääräinen salamamäärä Suomessa touko-syyskuussa 1998–2018 ja punaisella 10 vuorokauden liukuva keskiarvo. Yleensä suurimmat salamamäärät sijoittuvat heinäkuulle ja aivan elokuun alkuun. Vaihtelu vuosien välillä on kuitenkin suurta.
Ukkosten tulevaisuus
Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa kaikkiin sääilmiöihin tavalla tai toisella. Koska ukkosten synty vaatii ilmakehältä muutakin kuin ”lämpöä”, ei ole täysin selvää, miten Suomen ukkosilmasto tulee muuttumaan. Luultavasti vuotuisissa salamamäärissä ei tule olemaan suuria trendejä suuntaan tai toiseen.
Tulevaisuuden kesissä pitkät hellejaksot tulevat kuitenkin korostumaan, ja koska hellejaksot päättyvät lähes aina rajuihin ukkosiin, voidaan nimenomaan rajuimpien ukkosten esiintymistodennäköisyyden arvella kasvavan. Myös Pohjolan ilmakehä muuttuu entistä voimakkaampia rajuilmoja suosivaksi, ja kesän 1972 kaltaiset äärimmäisyydet voivat esiintyä entistä useammin.
Teksti: Antti Mäkelä, Ilmatieteen laitos
Kuva: Antonin Halas
