Haloilmiöt syntyvät valon taittuessa ja heijastuessa ilmassa leijuvista jääkiteistä. Kesäkuun 1. päivän aamuna nähtiin upea halonäytelmä Kainuun, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan taivaalla.
Halot ovat valoilmiöitä, jotka näkyvät taivaalla rengasmaisina kirkastumina, kaarina tai läiskinä. Jotkin halot ovat värillisiä, toiset taas valkeita. Tavallisimmin halot syntyvät noin 7–12 kilometrin korkeudella olevissa harso- ja untuvapilvissä, mutta yhtä lailla haloja aiheuttavat myös kylminä pakkaspäivinä lähellä maanpintaa leijailevat jääkiteet. Useimmiten haloja nähdään Auringon ympärillä, mutta niitä esiintyy myös Kuun ja keinovalojen ympärillä ja jotkin halot voivat ulottua koko taivaalle.
Halojen syntymisen selittävät optiikan heijastumis- ja taittumislait. Koska jääkiteen taitekerroin on ilman taitekerrointa suurempi, jääkide toimii valonsäteelle joko peilinä, prismana tai molempina. Erimuotoiset ja eri asennoissa leijailevat kiteet synnyttävät erilaisia halomuotoja.
Eri halomuotoja on dokumentoitu useita kymmeniä. Suurin osa halomuodoista on kuitenkin hyvin harvinaisia. Yleisimmät halomuodot ja niiden keskimääräiset esiintymistiheydet tyypillisellä suomalaisella paikkakunnalla on esitetty taulukossa 1. Kuvassa 1 samat halomuodot on sijoitettu taivaalle.
Kaikkein yleisin halomuoto on satunnaisissa asennoissa leijailevien kuusikulmaisen särmiön muotoisten jääkiteiden aiheuttama 22 asteen rengas. Rengas on värillinen, sillä valonsäteet kulkevat jääkiteiden läpi ja hajoavat taittuessaan spektrin väreihin. 22 asteen rengas nähdään usein harsopilvessä lännestä lähestyvän säärintaman edellä, minkä takia vanha kansa sanoi halon ennustavan sadetta.
Yleisiä ovat myös auringon nousun tai laskun aikoihin havaittava pylväsmäinen auringonpilari, läiskämäiset sivuauringot sekä helposti huomaamatta jäävät 22 asteen renkaan sivuavat kaaret.
Haloja nähdään eniten keväällä ja alkukesällä
Suomessa haloja voidaan havaita yhdellä paikkakunnalla jopa noin 150 päivänä vuoden aikana. Halot ovatkin taivaan valoilmiöistä kaikkein yleisimpiä, jopa yli kymmenen kertaa yleisempiä kuin esimerkiksi sateenkaaret. Eniten haloja nähdään meillä keväällä ja alkukesällä, jolloin on nähty myös upeimmat usean halomuodon näytelmät.
Enimmillään taivaalla on nähty parikymmentäkin eri halomuotoa yhtä aikaa, mutta näin näyttävät halonäytelmät ovat todella harvinaisia. Usein nähdään vain lyhyt ja himmeä pätkä jostain neljästä yleisimmästä halomuodosta. Melko usein voidaan sentään havaita pari kolme eri halomuotoa kerralla. Kaikkein harvinaisimpien halomuotojen näkymisen edellytyksenä on, että ilmassa on runsaasti säännöllisen muotoisia, ehjiä ja tasapintaisia jääkiteitä hyvin stabiilissa asennossa.
Viimeksi erityisen kirkas usean halomuodon näytelmä nähtiin varhain kesäkuun 1. päivän aamuna Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon alueilla. Kuhmossa havaittiin tällöin samanaikaisesti 15 eri halomuotoa, mukaan lukien useita keskimäärin harvemmin kuin kerran vuodessa nähtäviä haloja, kuten sinijuova ja ala-aurinkokaari.
Ursa pitää kirjaa halohavainnoista
Taivaalle katsomisen lisäksi haloja voi seurata tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan ylläpitämällä taivaanvahti.fi-sivustolla, jonne voi myös ilmoittaa omat halohavaintonsa. Sivuston hakutoimintojen avulla voi selata kuvia myös vanhoista halonäytelmistä, joista viime vuosien komeimmat nähtiin 14.5.2014 ja 24.6.2014. Lisäksi sivustolta löytyy tarkempaa lisätietoa haloilmiöistä. Haloilmiöiden ohella sivustolle kerätään havaintoja muistakin ilmakehän ilmiöistä sekä tähtitieteellisistä ilmiöistä.
Teksti: Ilari Lehtonen
Kuva: Jouni Kiimalainen
