Ilmaston lämpeneminen kiihdyttää Suomen metsien kasvua, mutta lämpimämpi ilmasto suosii myös monia metsien tuhohyönteisiä.
Suomen metsät kasvavat tällä hetkellä ennätysvauhtia, yli 100 miljoonaa kuutiometriä vuosittain. Metsien kasvua on vauhdittanut etenkin soiden ojittaminen 1960–70-luvuilla, mutta myös parantunut metsänhoito. Myös ilmaston lämpenemisellä on ollut metsien kasvua kiihdyttävä vaikutus.
Maailmanlaajuisesti metsillä on keskeinen rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. Maankäyttösektori nielee tällä hetkellä noin kolmasosan ihmiskunnan hiilidioksidipäästöistä, mutta metsätuhojen yleistyminen voi uhata metsien kykyä sitoa hiiltä ilmakehästä. Kanadan metsien on jo arvioitu muuttuneen hiilinieluista hiilen päästölähteiksi metsäpalojen ja hyönteisten aiheuttamien massiivisten tuhojen takia.
Metsissä esiintyy bioottisia ja abioottisia tuhoja
Suomessa metsätuhojen esiintymisestä saadaan systemaattista tietoa säännöllisin väliajoin tehtävistä valtakunnan metsien inventoinneista. Vuosina 2009–2013 tehdyn inventoinnin mukaan noin neljäsosa puuntuotannon metsämaan pinta-alasta kärsi jonkinasteisista metsätuhoista. Vakavista tuhoista kärsi kuitenkin vain 3 % puuntuotannon metsämaasta ja metsikön välitöntä uudistamista vaativista täydellisistä tuhoista 0,2 %.
Metsätuhot voidaan jakaa bioottisiin eli elävien eliöiden aiheuttamiin tuhoihin ja abioottisiin eli elottomien tekijöiden aiheuttamiin tuhoihin. Suomessa merkittävimpiä metsien abioottisia tuhoja ovat tuuli- ja lumituhot, kun taas bioottisia tuhonaiheuttajia ovat muun muassa hirvet, lahottajasienet ja tuhohyönteiset.
Globaalisti hyönteisten, kasvitautien ja sääolosuhteiden aiheuttamat tuhot ovat boreaalisissa metsissä merkitykseltään samaa suurusluokkaa. Hyönteistuhojen osuus korostuu ennen kaikkea lauhkean vyöhykkeen metsissä, mutta Suomessa niiden merkitys on ollut toistaiseksi vähäinen. Etenkin Pohjois-Suomessa abioottisten tuhojen osuus on suuri.
Kirjanpainaja on pelätty kuusen tuholainen
Kaarnakuoriaisiin lukeutuva kirjanpainaja on yksi Euroopan pahimmista metsätuholaisista. Laji hyötyy lämpimistä kesistä ja sen kannat ovat olleet pitkään kasvussa. Kannan ollessa alhainen kirjanpainaja elää tuulen kaatamissa tai muuten vaurioituneissa tai heikentyneissä kuusissa, mutta joukkoesiintymien aikana kuoriaiset voivat tappaa myös terveitä kuusia. Suomessa kirjanpainaja on ollut yleensä vähälukuinen, mutta vuosien 2010 ja 2011 tuulituhot ja lämpimät kesät laukaisivat meilläkin tuhoja myös elävissä kuusissa.
”Keski-Euroopassa kirjanpainajatuhot ovat räjähtämässä käsiin. Pahin tilanne on Tšekissä, missä kuoli viime vuonna kirjanpainajan vuoksi saman verran puustoa kuin mikä on maan normaali vuotuinen hakkuumäärä, noin 20 miljoonaa kuutiometriä”, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Heli Viiri. ”Tuhojen odotetaan pahenevan tulevana kesänä”, Viiri jatkaa.
Monet munana talvehtivat tuhohyönteiset hyötyvät kovimpien talvipakkasten lauhtumisesta. Yksi tällaisista lajeista on etenkin kuivien kesien jälkeen männiköissä tuhoja aiheuttava ruskomäntypistiäinen, jonka odotetaan yleistyvän Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Talvien lauhtumisesta hyötyvät myös Keski-Euroopassa toisinaan laajojakin metsätuhoja aiheuttaneet yöperhoset havununna ja lehtinunna. Havununnan moniruokainen toukka tunnetaan nimenomaan havumetsien tuholaisena, kun taas lehtinunnan toukka elää eri lehtipuilla.
Meillä aiemmin lounaissaaristossa harvinaisena esiintyneen havununnan kanta on 1990-luvun jälkeen yli 80-kertaistunut ja samalla laji on levittäytynyt maan keskiosiin asti. Baltiassa runsastuneen lehtinunnan odotetaan myös saavan jalansijaa maassamme ilmaston edelleen lämmetessä.
Bioottisista tuhonaiheuttajista toistaiseksi merkittävimpiä Suomen metsissä ovat olleet lahottajasienet, erityisesti kuusenjuurikääpä. Sekä talvien leudontuminen että kesien lämpeneminen lisäävät juurikääpätuhoja monien eri vaikutusmekanismien kautta.
Abioottisista tuhoista tuulituhot saattavat ilmaston lämmetessä jonkin verran yleistyä, lähinnä roudan vähenemisen seurauksena. Kainuussa ja Lapissa myös lumituhoriskin on ennakoitu kasvavan, kun taas Etelä- ja Länsi-Suomessa lumituhoriski pienenee talvien lauhtuessa.
Teksti: Ilari Lehtonen
Kuva: Pixabay
