Heinäkuun 19. päivänä 1882 eli 136 vuotta sitten Oulun seudulla koettiin ennennäkemättömän voimakas rajuilma keskellä helteisen kuumaa suvea. Suuret jäärakeet sekä voimakkaat myrskypuuskat koettelivat kaupunkia tehden hetkessä suunnatonta vahinkoa. Yli 40 000 ikkunaruutua särkyi ja kymmenien talojen katot olivat täynnä nyrkinkokoisia reikiä.
Kuuma kesä
Kesä 1882 oli kauttaaltaan hyvin lämmin koko maassa. Heinäkuuta voidaan pitää jopa kuumana, kun kuukauden keskilämpötilat kohosivat laajalti 19–20 °C välille (esim. Oulussa heinäkuun ilmastollinen keskilämpötila on nykyään 17,1 °C). Suomen itäpuolella oli laaja korkeapaineen alue, jonka myötä helteistä ilmaa virtasi kaakosta maahamme koko heinäkuun alkupuolen ajan. Kuumassa ja kuivassa ilmamassassa lämpötilat kohosivatkin useilla paikkakunnilla 30 °C asteen yläpuolelle. Lämpimin hetki osui 17.–19.7. väliselle ajalle, jolloin 31–34 °C asteen lukemat olivat tyypillisiä päivän ylimpiä lämpötiloja aina Oulun ja Ylitornion korkeudelle saakka.
Pohjois-Atlantilla heinäkuussa sijainnut heikompi matalapaineen alue liikkui vähitellen kuukauden puolivälissä lähemmäksi Pohjolaa nostaen maahamme lounaasta myös kosteampaa ilmamassaa. Koska sää oli kuumaa laajoilla alueilla Pohjois-Euroopassa, muodostui Tanskaan jo 17.7. voimakkaita ukkosia rakeineen ja rankkasateineen. Seuraavana päivänä Ruotsissa koettiin rankkasateita ja paikoin satoi 4–5 cm kokoisia rakeita. Tietoa näiden ukkossateiden kehityksestä ei luonnollisesti ehditty saamaan Suomeen ennen 19.7. rajuilmaa. Toisaalta, tuskin tällä tiedolla olisi mitään tehtykään, koska sään ennustaminen ei ollut vielä kovin tieteellisellä pohjalla ja perustui yleensä ilmapuntarin paineenkehityksen seurantaan sekä tuulen suuntien tulkitsemiseen.
Tiistaiaamuna 19.7. Oulussa vallitsi heikko kaakkoistuuli. Yö oli ollut lämmin ja kosteuden lisääntymiseen edellispäivien verrattain kuivasta kuumuudesta pystyi helposti aistimaan jo heti aamusta, kun lämpömittari osoitti aamuseitsemältä 24 °C astetta. Seuraava merkki kosteuden lisääntymisestä oli ennen puolta päivää Oulun pohjoispuolelle nousseet kuuropilvet, jotka todennäköisesti saivat alkusysäyksensä merituulen viriämisen myötä. Montaa pisaraa eivät pilvet kuitenkaan Oulun ylle tarjonneet, vaikka ukkonenkin jyrähteli heikosti. Puoliltapäivin sää oli jälleen seljennyt ja lämpömittari kohosi lähemmäs 30 °C astetta.
Rajuilma iskee etelästä
Etelän taivas kuitenkin osoitti vähitellen tummenemisen merkkejä kello yhden maissa ja noin puoli tuntia myöhemmin oli selvää että pian rajuilma tulisi pyyhältämään tienoon ylitse. Sen voima kuitenkin yllätti kaikki.
Ensimmäiset havainnot rajuilmasta ja sen kookkaista rakeista tehtiin Lumijoella ja Limingalla, jossa raekoko ylsi suurimmillaan 2,5 ja 5,5 cm välille. Temmeksessä tuulimylly hajosi kokonaan rajujen tuulenpuuskien seurauksena. Voidaan vain arvailla kuinka voimakkaasti tuuli puhalsi tuolloin, mutta vahingot viittaavat ainakin yli 30 m/s nopeuteen. Todennäköisesti supersolu-ukkoseen liittynyt raekuuro liikkui Oulunsalon poikki yhä voimistuen ja saavutti täyden voiman Oulun yllä noin klo 14 tienoilla.
Silmitön rankkasade, nopeasti voimistunut raju puuskittainen tuuli sekä valtava raepommitus yhdistyivät äänekkääksi konsertiksi, jonka alta ihmisillä oli kiire päästä suojaan. Jättikokoiset rakeet, joista suurimmat olivat 7,5 cm halkaisijaltaan ja painoivat lähemmäs 100 g, pomppivat talojen sisälle rikkinäisistä ikkunoista tai suoraan kattojen läpi. Kaikki oli ohi jo kymmenessä minuutissa, kun tuuli tyyntyi ja sade lakkasi lähes yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Sotku Oulun kaduilla oli kuitenkin valtava. Muutama oululainen sai kolhuja tai haavoja rakeiden syöksyessä taivaalta suurella nopeudella ja rikkoen talojen ja kauppojen ikkunoita, joita tuuli lennätti ilmassa rakeiden kanssa. Silmiinpistävää oli rikkoutuneiden lasiruutujen määrä, jonka poliisin toimesta tehtyjen laskelmien perusteella kohosi Oulussa ja sen lähialueilla yhteensä 44 000 ruutuun. Myös rakennusten kattoja komisti sadat rakeiden puhkomat reijät. Ikkunoiden ja kattojen paikkaaminen kestikin päiviä, koska missään ei ollut näin suurta määrää paikkausmateriaalia valmiina. Osa ikkunoista paikattiinkin puutavaralla tai millä tahansa väliaikaisella suojalla jota vain sattui löytymään.
Raekuuro oli varsin paikallinen ja pienialainen, koska Kempeleessä, Hailuodossa tai Oulun Linnanmaalla rakeita ei satanut lainkaan. Supersolu-ukkospilvi jatkoi kuitenkin Oulusta kohti koillista ja vielä Jäälissä ja Kiimingissä rakeet olivat 5–7,5 cm luokkaa aiheuttaen vahinkoa. Tapaus lienee voimakkain rajuilma, joka on koskaan koettu Oulussa. Pitkäkestoinen lämpöaalto yhdistettynä muihin ympäristön olosuhteisiin (mm. suuri kosteus ja voimakas ilmakehän tuuliväänne), jotka suosivat supersolu-ukkosia, esiintyy Suomessa kuitenkin melko harvoin.
Silti on sanomattakin selvää että taloudelliset vahingot kohoaisivat varsin merkittäviksi vastaavanlaisen raekuuron iskiessä nykypäivänä kaupunkialueelle tai taajamaan. Toistaiseksi rajut raekuurot ovat välttäneet tiheään asuttuja seutuja, mutta on vain ajan kysymys koska tällainen kuuro osuu voimalla uudelleen.
(artikkeli pohjautuu tieteelliseen artikkeliin historiallisista raekuuroista Suomessa)
Otsikko- ja artikkelikuva: Eero Salonen
